Sivut

perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuonna 2022 aion..


Mulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita asetan aina - ne on elämän suola ikäänkuin, enkä osaa elää ilman.

Mitä tavoitteita asetan vuodelle 2022?




Tehdä ekologisempia valintoja

Meillä on yksi kokonainen kaapillinen täynnä muovipusseja. Mua oikeasti hävettää sanoa tämä, mutta.. Jotenkin yhtenä päivänä sieltä roskapussia ottaessani heräsin että herrajumala.

Ja siitä päivästä lähtien olen alkanut asiaa pohtia, että mitä voisin tehdä tän asian eteen - mitään suurta ja maailmaa mullistavaa ei ole tulossa, mutta pieniä tärkeitä muutoksia: esimerkiksi kestokassien käyttö ja ihan yleisestikin kertakäyttöjuttujen vaihtaminen kestoversioihin, jätteen lajittelu ja sen määrän vähentäminen.

Laittaa kodin järjestykseen

Luopua KAIKESTA turhasta ja tehdä kunnon säilytysjärjestelmän tähän huusholliin joka aika ajoin muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa romun määrän ansiosta. Mua ahdistaa tää jatkuvasti vallitseva kaaos, enkä enää aio antaa asian vain olla.

Pitää blogin hengissä

Että olisin täällä vielä 2022 joulukuun lopussa kirjoittamassa koostetta kuluneesta vuodesta ja listaamassa tavoitteita/toiveita vuodelle 2023.

Ehkä joku postaus viikossa-tahti?

Panostaa someen enemmän

Oon sydänjuuriani myöten tykästynyt somen tekemiseen, joten vuonna 2022 aion antaa sille enemmän - niin aikaa, vaivaa kuin myös enemmän itseäni.

Matkailla kotimaassa

Nyt kun Rasmuksen koliikista ei ole enää tietoakaan niin uskaltaa jo haaveilla ja suunnitella tällaistakin.

Haluaisin käydä ainakin Muumi Jääluolassa ja Oulun Tietomaassa!

Olisi ihan superkiva käydä myös joku yön yli- tai parinkin yön lomareissu esimerkiksi Vuokatissa, mutta en tiedä onko se vielä tämän vuoden juttu - nähtäväksi jää!

Hankkia karvaista perheenlisäystä

Meillä on aikeissa alvuvuoden aikana nipsiä Leolta kulkuset veks, ja sen jälkeen lajitoverin hankkiminen alkaa olla ajankohtaista - luulen kuitenkin, että menee ehkä kesälle sillä halutaan nyt ottaa ihan pentu ja optimistisesti ajatellaan että kesällä M'lläkin olisi lomaa niin että meitä olisi sitten kaksi siinä koiranpenturumbassa läsnä. 

Saavuttaa mun tavoitepainon

Kuka muistaa sen mun lempeän elämäntaparempan, jonka aloitin öö elokuussa? No, joo. Se onkin sitten ollut todella lempeä eli yhtäkuin ei mitään muutosta mihinkään.. Syön edelleen ihan miten sattuu ja myös ihan mitä sattuu - liikuntapuoli on tosin ehtinyt monipuolistumaan tässä ihan tällä viikolla, kun aloitin juuri maanantaina Fitverstaan 12vk kestävän MAMA 3kk+ valmennuksen.

Oon muuten myös alkanut syömään vitamiineja säännöllisesti - mutta paljon on silti vielä petrattavaa, varsinkin mitä tulee syömiseen.

...

Tekisi mieli listata vielä ties kuinka monta tavoitetta tähän, mutta mä luulen että nämä kahdeksan riittää tältä erää. Näitä, ja uutta vuotta kohti!

Ihanaa vuodenvaihdetta!✨

🖤 Tiia Krista Annika

torstai 30. joulukuuta 2021

Ihana, kamala 2021

Oon aina ajatellut, että tällaiset vuosikoosteet on mulle liian työläitä ja aikaavieviä toteuttaa, mutta kuinka ollakkaan niin tässä mä nyt olen sellaista kirjoittamassa. Olihan meillä nyt sentäs melkoinen vuosi!

Tämän postauksen saaminen ulos vaatikin aikamoista aivotyöskentelyä ja vietin tunteja selaten Snapchatin ja Instagramin muistoja - tänä vuonna aivosumu on ollut väsymyksen ansiosta niin vahva että ei ihan muisti pelitä. Lähiaikoina olen mm. hävittänyt mun puhelimen vähintään kymmenesti päivässä.. Mutta no, itse asiaan!

TAMMIKUU

Tammikuu oli raskasta aikaa, sillä mä olin kovin kipeä loppuraskaudessa. Jo pelkkä sängystä nouseminen aamulla sai mun lantion liekkeihin, niin ihan hirveästi musta ei ollut tuolloin arjen pyörittämisessä hyötyä.

Keskityin viemään mun opintoja eteenpäin ja tekemään viimeisiä hankintoja vauvaa varten. Tämän kuun mieleenpainunein juttu oli ostosreissu Kuopiossa vauvan moikkaamisen yhteydessä.

HELMIKUU

Helmikuun viimeisenä päivänä syntyi meidän Rasmus - tämän kuukauden, ja samalla koko vuoden, kohokohta. 

Synnytyskertomus KLIK 


MAALISKUU

Maaliskuussa opeteltiin arkea kahden lapsen kanssa ja tutustuttiin uuteen perheenjäseneen - juhlittiin myös Luukaksen 3v synttäreitä. Tämän kuun aikana alkoi myös vauvan itkun säestämä arki - Rasmus taisi olla 2-3 viikon ikäinen kun koliikki tuli kehiin.

Tässä kuussa kuitenkin myös iloitsin suuresti siitä, että pystyin ja jaksoin taas lähteä Luukaksen kanssa leikkipuistoon - se on aina ollut sellainen meidän oma yhteinen juttu.




HUHTIKUU

Huhtikuussa innostuttiin siitä, kun hiekkalaatikolle pääsi taas töihin ja mä ylitin itseni uskaltautumalla ekaa kertaa ikinä uppopaistamaan munkit vapuksi itse! Tässä kuussa myös hulinoitiin ja mä vietin tiheän imun kauden ansiosta kiitettävän paljon aikaa sohvalla.

Tässä kuussa meillä tuli myös M'n kanssa täyteen 4 vuotta yhteistä taivalta, mutta tää oli jo toinen vuosi jolloin unohdettiin sitä juhlistaa..😆





TOUKOKUU

Toukokuussa juhlittiin vappua, ja mun ekaa äitienpäivää kahden lapsen äitinä, sekä myös meidän Rasmuksen ristiäisiä. Toukokuu oli hurjan onnellista aikaa, tämän kuun alussa jäin myöskin ihan täysipäiväisesti äitiyslomalle ja laitoin opinnot tauolle suoritettuani yhden valinnaisen kurssin. 




KESÄKUU

Kesäkuussa mulle pärähti mittariin 23 ikävuotta. Kesä oli yleisesti ottaen aika raskas aikakausi, sillä pyöritin arkea yksin koliikkivauvan ja aika hulivilin kolmevuotiaan kanssa koiraa laskuista unohtamatta - M' paiski koko kesän niska limassa töitä.

Kesäkuussa Rasmus aloitti soseet, vaikkei kasvun puolesta olisi ollut vielä sille tarvetta - poju oli kuitenkin niin kiinnostunut siitä mitä meidän muiden lautasilla oli, että halusin käyttää sen tilaisuuden hyödyksi.

Tän kuukauden kohokohtia olivat omassa pihassa ulkoilut poikien kanssa, lenkit iltaisin kahden kesken Luukaksen kanssa ja hauskin tapahtuma se, kun Luukas päätti reippaana hypätä vaatteet päällä järveen kesken pyöräilyn.



HEINÄKUU

Heinäkuun ehdottomia kohokohtia oli leikkipuistoilut - kertaalleen uskalsin jopa poikien kanssa keskenään lähteä omasta pihasta edemmäs.

Tässä kuussa Rasmukselle puhkesi ensimmäinen hammas! 


ELOKUU

Elokuulta päällimmäisenä mieleen jäi mun ja Rasmuksen yökyläily KYSillä. TÄSTÄ pääset lukemaan siitä lisää.

Mutta niin kun jotain huonoa niin jotain hyvääkin tässäkin kuussa, mm. marjametsäterapiaa, Luukaksen paluu päiväkotiin kavereiden luokse..

Tosin tuo päiväkotiin palaaminen sai aikaan koko loppuvuoden kestäneen ON-OFF sairastelukierteen niinkuin varmasti ainakin lähes jokaisessa lapsiperheessä on tänä vuonna ollut.




SYYSKUU

Tämä kuukausi oli siitä maaginen, että Rasmuksen koliikki alkoi väistyä ja arki muuttui meille kaikille paljon helpommaksi ja miellyttävämmäksi. Oli jotenkin niin "uutta ja ihmeellistä" kun yhtäkkiä nukuttiin ja viihdyttiin, päästiin oikeasti nauttimaan arjesta ja siitähän me sitten myös nautittiin! 


LOKAKUU

Lokakuussa tein suuren päätöksen jatkaa opintoja vanhempainvapaan ohella - tälle oli kolme eri syytä:

1. Halusin arkeen jotain omaa,
2. En malttanut olla opiskelematta
ja 3. Opintotuen verran katetta tilillä



MARRASKUU

Marraskuussa juhlittiin M'n synttäreitä ja isänpäivää - ne olivat tämän kuukauden kohokohtia. Hauska fakta tähän liittyen: M' ei tykkää täytekakuista, eikä kyllä kakuista ylipäätänsäkään - mutta Luukas tahtoi isille tehdä kakun niin me tehtiin, ja me myös syötiin.


JOULUKUU

Ensimmäinen somejoulukalenteri ikinä jonka toteutin, joulu ja vuoden vaihtuminen - tämän kuun kohokohdat. Tässä kuussa myös tuolle meidän pienimmäiselle alkoi tulla vauhtia töppösiin - kontataan niin kovaa etten edes muistanut näin pienten osaavan mennä niin kovaa, ja noustaan hanakasti tukea vasten.

Sellainen vuosi se - hieman harmittaa kun on elänyt sellaisessa aivosumussa ettei meinaa muistaa edes milloin on opittu mitäkin tai puoliakaan siitä mitä on tapahtunut.. Mutta kaikessa kauheudessaankin ihana ja antoisa vuosi - seuraavaa kohti!

Seuraavassa postauksessa tulenkin listaamaan tavoitteita ja toiveita vuodelle 2022, joten älkää karatko vaan pysykää kuulolla!

🖤 Tiia Krista Annika


sunnuntai 26. joulukuuta 2021

MEIDÄN JOULU 2021



Tapaninpäivä, joulu alkaa olla ohi.

Joulu oli tänäkin vuonna ihana - jos sua kiinnostaa tietää mitä me tehtiin, syötiin ja mitä pukki toi, niin jatka lukemista -->


Mitä tehtiin?

Nautittiin yhdessäolosta - toisin sanoen täällä oli käynnissä ihan samanlainen hullunmylly kuin aina ennenkin. 

Aattona aloitettiin päivä riisipuurolla ja telkkarista pyöri Joulupukin Kuumalinja. M'n veli pyörähti kahvilla aamulla, ja myöhemmin myös M'n vanhemmat kävivät tuomassa lahjakuorman. Ahdettiin mahat täyteen jouluruokaa ja lämmitettiin sauna, jonka jälkeen päästiin hyökkäämään kuusen alle ilmestyneiden lahjojen kimppuun. Loppuilta kuluikin sutjakasti siinä hommassa ja pojille tuli uni aika aikaisin, ja minäkin kaaduin kaikkeni antaneena sängyn pohjalle.

Joulupäivänä - ei varmaan tarvitse kummoista salapoliisityötä tehdä arvatakseen että pojat touhusivat aivan haltioissaan uusien lelujen kanssa. M' vietti päivän auton rassuussa ja minä tyhmänä äitinä raahasin pojat väkisin kävelyn verran raittiiseen ilmaan - älkää huoliko, ihan kivaa oli kuitenkin! Luukas pyöri haltioissaan lumuhangessa, mutta koska pakkasta oli n. 20 astetta niin ei viivytty kovinkaan kauaa. 

Tapaninpäivänä, eli tänään: Luukas pääsi isin kanssa mummolavisiitille, me Rasmuksen ja Leon kanssa jäätiin vahtimaan taloa ja käytiin heittämässä muutama pikkulenkki. 


Mitä syötiin?

Meidän joulupöydästä löytyi, tai no, löytyy vieläkin: kinkkua, uunilohta, peruna- ja punajuurisalaattia sekä suolakurkkuja, porkkanalaatikkoa ja ihan tavallisia keitettyjä perunoita. Lisäksi coctailpiirakoita ja munavoita, jälkiruoaksi Charlotte Russea sekä torttuja ja hirveästi joulukarkkeja.

Tänään viimeinen jouluateria, sitten riittää - enää ei uppoa niin huomenna jatkojalostetaan lopusta kinkusta kastiketta perunoiden kera. Meillä ei tupata ruokaa heittää roskiin ellei ole ihan pakko (pilalle mennyttä tms) niin jouluruokienkin jämät käytetään hyödyksi - esim pizza toimii tässä tarkoituksessa myös tosi hyvin! 


Mitä pukki toi pojille?

Yhteiset: Ehjä Mersu-potkuauto ja iltasatukirja Arvaa kuinka paljon sinua rakastan 

Luukaksen:

- Kauan, ja PALJON toivottu Bruderin telatraktori
- nosturi
- ilmakiekkopeli
- Ryhmä Hau-palapeli, 3 in 1-peli jossa domino, lotto sekä muistipeli, sekä piirustussetti jossa tusseja, leimasimia ja värityskuvia
- 3x pieniä Volvon työkoneita
- 2x radio-ohjattavia autoja
- Jotexin työkonelakanat ja alushousuja
- Duplo roska-auto
- sammakkopehmo
- Megamasiinat ääninappikirja
- Tutki, testaa ja kokeile-kirja
- Janodin Magneettikirja
- lasten siivousvälinesetti jossa kaksi harjaa ja rikkakihveli
- Plaston betoniauto ja kippiauto

Rasmuksen: 

- 2x Dickie Toysin traktoria äänillä ja valoilla
--> koska näitä tuli kaksi, niin sai isoveikka toisen, ei tarvi tapella
- Oppi & Ilo Minun loruni-kirja
- Vtech Musikaalinen lorukirja
- Peuhun ihana body+housut setti
- VIGAn minisokkelo
- SMARTMAXin My First Totem-pinottavat magneettipalikat
- saukko- ja kettupehmot
- Little Dutch-palikkajuna



Kuten ylempää huomata saattaa, sai kolmevuotias lahjoja tuplaten pikkuveljeen verrattuna - ajattelin tästä sanoa jotain: Rasmuksella on ikää juuri tänään 10kk, joten pärjää paljon vähemmällä - ei tuo vauhtimato vielä edes ymmärrä joulun päälle, hän oli lähinnä vain järkyttynyt kun lahjoja availtiin. Ja sitä paitsi, hän leikkii kyllä isoveikan leluilla yhtä paljon kun isoveikka itse. Ensi vuonna sitten varmasti enemmän paketteja hänellekin!

Mitä pukki toi vanhemmille?

- PALJON suklaata
- muutama puteli glögiä
- S-ryhmän lahjakortti
- kukkia ja käsisaippuaa

Me annettiin M'n kanssa toisillemme ostamat lahjat jo ennen joulua: mä ostin hänelle 108-osaisen työkalusarjan, hän mulle mun kauan toivomani Ringlightin.


Musta on edelleen hassua, että joulua höyrytään valmistella parhaimmillaan vuoden päivät, mutta sitten se on ihan silmänräpäyksessä ohi. Ei siinä, ihana juhlahan se on! Mutta hassua se on silti, ja tulee aina olemaankin.

Noh, nyt kuitenkin katseet kohti uutta vuotta hiljaksiin, toivottavasti teillä oli ihana joulu myös!🤍


🖤 Tiia Krista Annika

maanantai 13. joulukuuta 2021

JOULULAHJAVINKIT lapsille ja vanhemmille


*postaus sisältää alekoodeja!

Jokaikinen vuosi sama tuskailu:
Mitä ihmettä lahjaksi kenellekin?

Tietysti aina kannattaa ihan ensimmäisenä kysyä olisiko lahjansaajalla jotain toiveita, mutta vastaus voi olla ympäripyöreä.

Silloin täytyy laittaa omat aivot raksuttamaan, eikä se ole välttämättä niin helppoa kuin voisi kuvitella.


LAPSILLE: taaperot & leikki-ikäiset

Puuhapuun Satuseikkailu

Tästä on mun Instagramissa käynnissä yhteistyöarvonta - Luukas tykkäs tästä niin paljon, että haluan vielä täälläkin vinkata! 

Rakennuslelut - legot, magneetit

Varsinkin magneetit on ollu meillä nyt hitti!

Puiset lelut 

Kestävyydeltään ihan ykkösiä! Ainakin VIGA, Little Dutch ja Brio näitä valmistaa ja on hyväksi todettuja. 

Taikahiekka

Jos lapsi tykkää hiekkalaatikkoleikeistä, voi talvi olla vähän tympeää sen kannalta - ainakin Luukasta kovasti ottaa aina aivoon, kun hiekka on jäässä eikä siihen kaivurin kauha pure. 

Pussilakanasetti

Tänä vuonna meidän kolmevuotias toivoi ihan itse Joulupukilta dino- ja kaivurilakanoita, missäpä sitä sen paremmin nukuttaisi kuin mieleisissä lakanoissa.

Oma astiasto

Luukas sai yhtenä jouluna kummilta lahjaksi oman astiaston, ja se oli mun mielestä superkiva idea!

Oppi & Ilo-tuotteet

Esimerkiksi Maalaa vedellä-kirja on ollut meillä kovin tykätty. 

Magneettikirjat

Ainakin Leikkien.fi löytyy näitä! Luukaksella on mummolassa tällainen ja on kovasti tykännyt - kuulin juttua että olisi pukinkonttiinkin lastattu samanmoinen.

Ääninappikirjat ja iltasatukirjat

Ääninappikirjat on lähestulkoon poikkeuksetta hittejä, ja iltasatukirjat listasin tähän ihan vaan sen takia että nää olis meillä ainakin tarpeellisia.

Lorupussit

Leikkien.fi löytyy näitäkin - meillä on ollut ihan hitti Liikuntalorupussi!


VAUVOILLE:

Vaatteet/lahjakortti vaatekauppaan

Mikäli 100% varmasti tiedät millaisia vaatteita äiti tykkää vauvalleen pukea niin osta vaatteita, mikäli et niin osta silloin lahjakortti johonkin vaatekauppaan.

Äänillä ja valoilla varustetut lelut

En ole tavannut yhtäkään vauvaa, joka ei tällaisista tykkäisi, joten.

Päivittäistarvikkeita

Vaippoja, korviketta, soseita.. Muista vaan aina varmistaa mitä vaippoja perheessä käytetään ja minkä kokoisia, sekä mitä korviketta! Nää on sellaisia lahjoja joita itse arvostaisin ja 100% varmasti tarpeellisia.

Ensiastioita ja/tai aterimia 

Tarpeellisia nämäkin, menee samaan kategoriaan kun ylempi vinkki! Esim. Twistshakelta saa kivoja ja laadukkaita astioita ja aterimia vauvoille - käyttämällä koodia BBPERHEILLAAN saat 20% alen tilauksestasi! Koodi on voimassa 13.12.2022 saakka. 

Kirjat, joissa on lyhyitä satuja tai loruja - tai pehmokirjat!

Pehmokirjat tai sellaiset kova- ja paksusivuiset kirjat sopivat myös vauvan itsensä käsiin, tavalliset paperisivuiset kirjat vanhemman luettavaksi.

Palikat

Palikat on hitti sekä vauvoille että vähän isommillekin lapsille - vauvoille löytyy myös pehmopalikoita ja erilaisia aistikuutioita!


VANHEMMILLE:

Lapsivapaata aikaa

Siis ihan oikeasti PARAS lahja minkä voit vanhemmalle antaa, on omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ilman lapsia.

Kahvia, kahvikuppi & suklaata

Klassinen lahja, joka toimii aina.

Lahjakortti

Ruokakauppaan, johonkin kivaan ravintolaan, parturiin/kampaajalle, kauneushoitolaan.. You name it.

Kuulokkeet

Mikäli tiedät lahjansaajan tykkäävän musiikin, podcastien tai äänikirjojen kuuntelusta, niin voin lämpimästi suositella Sudion kuulokkeita! Koodilla LETSPERHEILLAAN15 saat 15% alen kaikista Sudion tuotteista. Koodi on voimassa 1.2.2022 saakka, joten kannattaa pitää tää mielessä vielä joulun jälkeenkin! 

Julisteet tai taulut

Jos lahjansaaja tykkää sisustaa, niin kannattaa käydä kurkkaamassa Desenion huikeaa valikoimaa - täältä saat koodilla XMASPRESENTS 10% alen! Alennus ei koske kehyksiä, eikä handpicked- tai persoonallisia julisteita ja on voimassa 17.12 saakka.



Ihanaa joulunodotusta jokaiselle!

Ja tsemppiä viime hetken joululahjaostoksiin - toivottavasti tästä postauksesta oli edes jollekin jotain apua!✨ Ja hei, nää vinkithän pätee muutenkin kuin jouluna!🤍

🖤 Tiia Krista Annika

perjantai 10. joulukuuta 2021

Tulispa joku kahville


"Tulispa joku kahville - ajattelin ja tirautin yksinäisyyden tuskissani muutaman kyyneleen. Heti perään kuitenkin totesin tietäväni että ei, ei kukaan tule. Ei tänään eikä huomenna. Saan tyytyä juomaan kahvini yksin, haaleaksi jäähtyneenä ja yhdellä kulauksella - pian joku kuitenkin tarvitsee äitiä johonkin. Ja niin, heti joku tarvitsikin - Luukas tuli kysymään että ajetaanko kilpaa. Hän huomasi äitillä olevan paha mieli, antoi oikein ison halin ja silitti. Voi rakkaus, onneksi mulla on sinut ja veljesi. Olisin muuten hukassa."


Kotiäitien yksinäisyys on valitettavan yleistä, mutta tietoisuus siitä on puolestaan valitettavan harvinaista.

Jos äiti-ihminen jossain erehtyy sen sanomaan että on yksinäinen, niin kuin apteekin hyllyltä joku fiksu täräyttää että "sulla on sentään lapset, jollain ei ole edes niitä". Ihan niinkuin lasten olemassaolo poistaisi oikeuden kokea yksinäisyyttä - sama pätee itse asiassa kaikkiin negatiivisiin fiiliksiin mutta niihin pureudutaan joku toinen kerta. 

Kyllä - mulla on kaksi lasta. Ja kyllä, mullahan on mieskin. Ja koira! Vaikka olenkin todella perhekeskeinen tyyppi ja maailman kiitollisin mun perheestä, niin tarvitsisin kipeästi muitakin ihmiskontakteja kuin nämä. Sellaisia ihmiskontakteja joista mä en ole vastuussa millään tavalla - joita mun ei tarvitse vahtia silmä kovana, tai kieltää vaikka tunkemasta sormia pistorasiaan. 

Olis huippua, jos ois joku jonka kans vaikka kahvitreffata kylillä, tai jonka kanssa viedä lapset leikkipuistoon. Olis ihanaa, jos ois joku jolle kertoa päivän pienistä iloista, suruista tai ärsytyksenaiheista matalalla kynnyksellä tai täysin ilman kynnystä ihan henkilökohtaisesti - tähänhän mä oon nyt käyttänyt somea, kun en viitsi M'n puhelinta tykittää täyteen viesteistä työpäivän aikana. Oon tainnut aiemmin sanoakin, että Instagramista on tullut mulle todella tärkeä harrastus - ja sen merkitys vaan korostuu yksinäisinä hetkinä. Saan sieltä kerrytettyä senverran sitä vuorovaikutusta, juttuseuraa ja ihmiskontakteja, että pysyn järjissäni. Sosiaalisessa mediassa parasta on nimenomaan se sosiaalisuus, vaikkei se ruudun toiselta puolen toiselle puolen tapahtuva vuorovaikutus poista tarvetta ihmiskontakteille ihan oikeassakin elämässä. Mutta onpahan edes jotain. Eden sen vähän verran.

Kai sitä pitäisi vaan mennä ja hankkia niitä kavereita - mutta kun sekään ei ihan niin helppoa ja yksinkertaista aina ole että vaan mennään ja hankitaan ja sitten ollaan niin onnellisia ilman tietoakaan mistään yksinäisyydestä. Hitto kun oiskin!

Sitä kun kantaa tälläkin hetkellä sisällään turvassa entisen parhaan ystävänsä salaisuuksia sillä aikaa kun hän uuden parhaan ystävänsä kanssa jauhaa sitä itseään minusta ja minun salaisuuksistani, ei ihan vaan sormia napsauttamalla mennä ja hankita uusia ihmisiä elämään. 


Mulla on kyllä ystäviä, kaksi. Mutta heilläkin on oma kiireinen elämänsä. Heilläkin on vuorokauden tunnit täynnä, ja jos ne eivät ole täynnä niin sitten väsymys kaataa sänkyyn.

Enkä mä heitä tästä millään tavalla syyllistä, ja he myös tietävät sen. He tietävät että olen jokatapauksessa ihan h*lvetin kiitollinen jo pelkästä heidän olemassaolostaan. 

...

"Oikoluin" juuri tämän postauksen, ja totesin ihan ääneen että jaa, sellainen avautuminen sitten tällä kertaa. Mieli tekisi jättää julkaisematta, mutta.. Ei. 

Tällaisten asioiden ja/tai tunteiden kanssa ei kukaan ole koskaan ainoa maailmassa. Ja usein se, että saa mieltä painavan asian ulos, helpottaa jo kummasti olemista. Nyt vaan M'n iltavuororupeama nosti tämän kaiken pintaan, ja oli oikea hetki purkaa se.

Mä tiedän, että siellä on useita jotka käyvät läpi näitä samoja tunteita, ja haluan vain sanoa että tsemppiä. Ihan hirmuisen paljon tsemppiä.🖤

🖤 Tiia Krista Annika

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Kolmevuotiaan pirunsarvet ja kaikkensa antanut äiti


Viimeinen viikko on ollut raskas.

Niin raskas, että mä oon +-1000 kertaa ollut aivan valmis heittämään hanskat tiskiin, pakkaamaan kamani ja ottamaan äkkilähdön Havaijille.

Mutta kuten huomata saattaa, niin täällä mä edelleen oon - ihanku mulla ois rahaa tosta noin vaan ottaa ja lähteä. Ja siks toisekseen, ei luonne anna periks luovuttaa. Ja kolmanneks, vaikka äitiys osaa olla hiton rankkaa ja lapset hiton hankalia käsiteltäviä, niin äidinrakkaus on rajatonta.


Meidän kolmevuotias tuppaa usein todeta että "minulla on rankka elämä" ja tällä kuluneella viikolla se on tuntunut pitävän paikkansa täysin - on muuten näkynyt ja kuulunut, ja kirjaimellisesti tuntunut niinsanotusti nahoissa myös - on varmasti joinain päivinä ihan naapureillekin tullut selväksi.

Ainoa paikka jossa hän suostuu nukkumaan on isin ja äitin sänky, pikkuveljeltä viedään käsistä kaikki, lyödään potkitaan ja tönitään, raivotaan kaikesta ja ihan kokoajan.

Pikkuveli taas on nukkunut nyt todella huonosti - nukahtaminen on työn ja tuskan takana, päiväunet ovat ihan olemattomia ja yöllä heräillään jatkuvasti.

Ja kun tähän ynnätään vielä se, että oon ollut poikien kanssa lähes 24/7 keskenään - M' on kulkenut koulussa ja sen lisäksi omilla menoillaan joka ilta - kuinka kaikki tämä osasikaan sattua samaan aikaan? Huh.

Äitin unipankki huutaa täydennystä, pää omaa aikaa ja kroppa lepoa. Voin ihan hyvällä omallatunnolla myöntää ettei mun hermot ole aina kestäneet, olen huutanut pää punaisena ja painellut toiseen huoneeseen laittaen kädet korville että saisin edes hetken taukoa siitä raivorääkymisestä. Päästänyt isoimmat ärsytys-savut korvista ulos ja vetänyt syvään henkeä, että jaksaisin taas olla se järkevä aikuinen joka auttaa lapsen siitä räjähtävästä kiukusta ulos.


Pienemmän "uniongelmat" laitan jonkin niistä miljoonista vaiheista, piikkiin - muuta syytä mä en keksi.

Isomman käytökselle taas uskon syyn löytyvän rutiinien rikkoutumisesta ja siitä, ettei kahdenkeskistä aikaa olla pystytty tarjoamaan lähiaikoina päivän aikana välttämättä ollenkaan.

Mä olen äitinä sellainen, että kaivelen sen ei kivan-käytöksen syyn esille vaikka väkisin - ainahan sille joku syy lopulta löytyy. Esikoinen on todella herkkä poika ns. kovasta kuoresta huolimatta, ja reagoi todella vahvasti kaikkiin muutoksiin olipa kyse sitten isosta tai pienestä asiasta. Näitä "ilkiökausia" osataan niin ollen jo ennustaa tulevaksi, mutta niiden rajuus on usein se mikä yllättää. 

Tällä kertaa se todella yllättikin, sillä Luukas on viimeksi ollut väkivaltainen reilun vuoden ikäisenä reagoidessaan voimakkaasti siihen kun isi lähti töihin ja olikin yhtäkkiä pitkiä päiviä poissa kotoa. Kun viime kerrasta on niin pitkä aika, ei tätä jotenkin osannut yhtään odottaa.


Joskus arki on tällaista rämpimistä.

Nyt kun sain tän oksennettua ulos, on helpompi olla ja hengittää. Nostaa leuka pystyyn ja suunnata katse kohti tulevaa viikkoa, lähteä korjaamaan niitä epäkohtia mitä meidän arjessa nyt on että tilanne joskus helpottaisi.

Ja onneksi mä tiedän, että tuon kiukkuisen pirunsarvet päässä riehuvan kolmevuotiaan takana on se maailman ihanin ja huomaavaisin, maailman rakkain poika jolla on jatkuvasti kova halipula. 💛

🖤 Tiia Krista Annika


maanantai 22. marraskuuta 2021

TALVEN BUCKET LIST


Talvi on mun lemppari vuodenaika.

Vaikka oon syntynyt kesällä ja voisi niin ollen kuvitella mun olevan ihan kesäfani, niin pidän talvesta eniten. Toki musta kyllä kaikissa neljässä vuodenajassa on jotain ihanaa - mutta ei nyt aleta lärpättää siitä sen enempää vaan mennään suoraan asiaan!

Koska rakastan talvea + listoja, niin en voisi antaa itselleni anteeksi jos en tekisi bucket listiä tälle talvelle joten:


TÄNÄ TALVENA AION...

🤍 käydä markkinoilla

Markkinoissa on ihan oma juttunsa ja tunnelmansa, niin ja entäs sitten joulumarkkinoissa? Ai että, PAKKO päästä. 

🤍 ja makkaranpaistoretkellä

Koko perheen voimin jollekin kivalle laavulle paistamaan makkaraa.

🤍 tehdä jäätaidetta Luukaksen kanssa

Tästä tuutte varmasti kuulemaan lisää myöhemmin, mutta aion värjätä Luukaksen kanssa vettä ja jäädyttää! Näin viime talvena somessa hirveän paljon tällaisia ja ne olivat kauniita, jäi kuitenkin itsellä tekemättä silloin.

🤍 viedä Luukaksen ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan luistelua

Sillä varauksella siis että hän haluaa sitä kokeilla - voisin ehkä itsekin pitkästä aikaa testata miltä tuntuu, tiesitkö muuten että oon harrastanut lapsuudessa ringetteä?

🤍 ja Rasmuksen ensimmäistä kertaa pulkkailemaan

Tätä varten tarviis kyllä ostaa uusi vauvapulkka, kun edellisestä on valjaat kadonnut mystisesti enkä ihan luota siihen että tuo häslähöslä pysyisi kyydissä ilman niitä..

🤍 hankkia kauan haaveilemani valopuun meidän pihaa koristamaan

🤍 etsiä meidän olkkariin sopivat verhot ja maton

Meillähän siis ei ole olohuoneessa edelleenkään verhoja, kun en ole löytänyt sopivia - kolme ikkunaa on hankala verhojen kannalta. Ja kaksi pitkää "käytävämattoa" ei toimi.

🤍 opettaa Rasmuksen nukkumaan pinnasängyssä ja luopua perhepedistä

Tästä kirjoitan myöhemmin ihan oman postauksensa ja avaan asiaa enemmän, mutta sanotaanko nyt näin että perhepedin aika on nyt ohi.

🤍 rakentaa piparkakkutalon

Ensimmäisen ikinä - mä en oo koskaan tehnyt piparkakkutaloa, vaikka olen kovasti siitä haaveillut.

🤍 teettää valokuvia

Kun Luukaksen päiväkotikuvat tipahtivat postilaatikkoon, tajusin etten ole ihan liian pitkään aikaan teettänyt kuvia joten olisi korkea aika!

Ajattelin laittaa aluille sellaisen perinteen, että jokaisen vuoden lopussa tilaisin valokuvakirjan, jossa olisi kuvia kuluneelta vuodelta.

🤍 opettaa Luukaksen tekemään lumitähtiä paperista ja koristella niillä olohuoneen ikkunan


🤍 loihtia meille kaakaobaarin

Luukas RAKASTAA kaakaota.

🤍 viettää lapsi päättää-päivän

Mulla on ollut tää mielessä jo jonkin aikaa, mutta ajatuksen tasolle se on sitten jäänytkin.

🤍 katsoa ainakin kolme elokuvaa

Ihan liian harvoim tulee enää elokuvia katsottua, kun sarjoihin on huomattavasti helpompi keskittyä.

Mutta nää leffat mä haluaisin nähdä:

- Syke: Hätätila
- Blue Story
- Syyllinen

🤍 lukea ainakin yhden kirjan

Tuossa yhtenä päivänä huomasin, että mullahan on hitto vie kestokassillinen kirjoja yhdessä kaapissa... 

🤍 tehdä oikein hienon lumiukon

🤍 kokeilla ainakin yhtä uutta ruokareseptiä

Klassinen ongelma - meillä tuppaa pyörimään samat perus kotiruoat kuukaudesta toiseen, ja ollaan tosi huonoja kokeilemaan mitään uutta.

🤍 luopua 12 "entä jos joskus satun tarviimaan tätä"-asiasta

Tässä huushollissahan siis kaapit tursuaa turhaa tavaraa, kun "saattaa joskus vielä tarvita" mutta samaan aikaan kiroan tilanpuutetta ja sen turhan rojun määrää.. 

🤍 opetella olemaan luontevasti kameran edessä

Mä oon mun epämukavuusalueella jos kameran takana on joku muu kun mä itse eli toisinsanoen itselaukaisin.

🤍 ja opettaa M'n olemaan kameran takana

Jota tietenkin osaltaan helpottaisi se, että kuvattava osaisi rentoutua..

🤍 suorittaa hyväksytysti kolme verkkokurssia

Tän tavotteen saavuttaminen meinais tahtia yks kurssi kuukaudessa, joten ei paha todellakaan! 


Mitä sä aiot tehdä tänä talvena?

🖤 Tiia Krista Annika

keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Meidän perheen "kotityöjako"


Kotitöistä riidellään lapsiperheissä vanhempien kesken ylivoimaisesti eniten, eikä sitä käy kieltäminen ettei meilläkin niistä joskus otettais yhteen niin että miltei tantereet tärisee.

Ei ole ihan läpihuutojuttu löytää sellaista toimivaa järjestelyä, joka mahdollistaisi kummallekin yhtä paljon omaa aikaa ja lepoa - varsinkaan jos toinen on kotiäiti ja toinen kulkee töissä/opiskelemassa. Toinen tekee väkisinkin enemmän.

Tätä postausta lukiessa täytyy tietää myös se, että toinen meistä on paljon tarkempi esimerkiksi kodin siisteyden suhteen ja se olen minä - M' sietää sotkua ja epäjärjestystä paljon paremmin mitä minä. Mä olen myös enemmän sellainen heti-tyyppi, kun taas M' voi antaa asioiden odottaa. 

Miten meillä jakautuu vastuu arjesta?


LASTEN AAMU- JA ILTATOIMET

Arkiaamuisin M' hoitaa Luukaksen aamutoimet sillä aikaa kun me Rasmuksen kanssa heräillään, ja mä sitten tietty hoidan Rasmuksen. Viikonloppuaamuisin taas mä otan vastuun aamutoimista - useimmiten niin että nousen Rasmuksen kanssa jättäen M'n ja Luukaksen nukkumaan niin pitkään kun unta heillä riittää.

Iltatoimet onkin sitten astetta monimutkaisemmin sumplittu, tai no, ei niitä ole sumplittu ollenkaan.. Mutta useimmiten mä annan pojille iltapalan ja pesen hampaat, M' vie Luukaksen sänkyyn ja ottaa Rasmuksen hellään huomaansa että mä pääsen rauhassa siivoamaan huushollin päivän jäljiltä. Illat on meidän perheessä kaikkein pahinta hullunmyllyä, ja voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että se on PAHA, jos joutuu ne hoitamaan yksin.

LUUKAKSEN PÄIVÄKOTIIN VIENTI JA SIELTÄ HAKU

Pääasiassa mä hoidan nämä, sillä M' starttaa jo seitsemän maita kohti koulua - silloin, jos hänellä sattuu olemaan vaikka myöhäisempi aamu, pääsee aikaisemmin pois tai peräti vapaapäivä, niin hän hoitaa nämä. 

KOTITYÖT, SIIVOAMINEN & RUOANLAITTO

Minä kotonaolevana osapuolena ihan luonnollisesti hoidan tätä osa-aluetta enemmän mitä M' - mä huolehdin viikolla ylläpitosiivouksesta, kun taas sitten isompi viikkosiivous hoidetaan porukalla viikonloppuna. Huolehdin, että kaikille löytyy puhdasta vaatetta ja kaapissa on puhtaita astioita. Teen ruoan niin, että M'n tullessa kotiin päästään koko perhe yhdessä saman pöydän ääreen yhtäaikaa syömään.

M' ottaa kyllä sitten koppia kotitöistä, jos mä olen vaikka todella väsynyt, ja joskus auttelee iltaisin siivoamaan päivän sotkuja pois mikäli Rasmus viihtyy yksinään lattialla tai muualla.


LASTEN NEUVOLAT YM.

Tää osa-alue on ollut alusta saakka mun vastuulla - M' on tainnut kerran vai kaksi kertaa käyttää Luukaksen neuvolassa mun ollessa kipeä ja sen ollessa mahdollista, mutta noin niinkun pääasiassa mä hoidan nämä mikä sekin on ihan loogista kun mä olen Rasmuksen kanssa kotona.

KAUPASSAKÄYNTI & HANKINNAT

Meillä M' on se joka useimmiten käy kaupassa - mä käyn vaan harvoin. Mä hoidan sitten kauppakassitilauksen, ja muut hankinnat lukuunottamatta autoon liittyviä juttuja koska niistä en tiedä sitten yhtään mitään. Isommat hankinnat mietitään yhdessä, mutta usein mä oon se joka ne loppupeleissä sitten toteuttaa. 

KOIRANHOITO

Aiemmin tätä jo vähän sivuutinkin, mutta arkisin M' käyttää Leon aamulla ja antaa aamuruoan. Mä käytän sen sitten päivällä kertaalleen samalla kun nukutan Rasmuksen päiväunille. Iltalenkin hoitaa se kuka kulloinkin parhaiten jaksaa hoitaa. 

Viikonloppuisin mä lenkitän aamulla ja päivällä, M' hoitaa sitten iltalenkin. 

Muut "hoitotoimenpiteet" kuten pesu, kynsienleikkuu, tassujen hoito ym. on pitkälti mun vastuulla. Tämä ihan sen takia, että Leo antaa paremmin mun ne hoitaa - meille tullessaan koiruus antoi hammasta mm. silloin kun kynsiä yritettiin leikata, ja mä opetin Leolle ettei kynsienleikkuun tarvitse olla inhottavaa tai pelottavaa. 

Koulutus on ehkä syytä mainita tässä myös, kun tuo Leo kuitenkin on vielä sellainen "remonttikoira" - tämä on myös suurimmaksi osaksi mun juttu. Tietysti M' osallistuu myös, mutta mä olen meistä se kärsivällisempi joka on oleellinen valttikortti mitä tulee reaktiivisen koiran kouluttamiseen.

...

Yksi plus yksi = mä teen enemmän.

Ja itseasiassa mä myös pyrin siihen, että saan päivän aikana tehtyä mahd. paljon kotitöitä, että iltaisin olisi aikaa sille tärkeimmälle: perheen yhteiselle ajalle, tekemiselle ja olemiselle. 

Joskus tuntuu, niinkuin en muuta edes tekisi kuin siivoaisi ja pyykkäisi ja laittaisi ruokaa - ja joskus se, että on itsellä arjen pyörityksestä kotona niin iso vastuu kannettavana, on tosi raskas taakka kannettavaksi. Olen silti onnellisessa asemassa sen suhteen, että mulla on se toinen joka voi tarvittaessa ottaa niistä koppia.

🖤 Tiia Krista Annika

Mun selän tarina - Scheuermannin tauti

Postaus toteutettu yhteistyössä Kipukaupan kanssa.


Tän postauksen kirjoittaminen ja julkaiseminen on mulle iso juttu, sillä kyseessä on mun suurin epävarmuus ja niin sanotusti "arka paikka", selkä.


Mulla on ollut selkäkipuja n. 12-vuotiaasta saakka, mutta vasta vuonna 2018 ollessani 19-vuotias, niille selvisi todellinen syy. Scheuermannin taudin diagnoosiin saakka mun selkäkivut kuitattiin lääkärissä ryhtivirheellä ja lannerangan lievällä skolioosilla.


Kun Luukas syntyi, meni muutama kuukausi ennen kuin mun selkäkivut räjähtivät ja kävivät sietämättömiksi - mulle tuli kipukohtauksia, joiden aikana en kyennyt liikkumaan milliäkään, enkä edes hengittämään kunnolla. Ne aiheuttivat, kuten arvata saattaa, ihan vaaratilanteitakin kotona pienen vauvan kanssa: kaksi kertaa tiputin pienen pojan kipukohtauksen iskiessä, onni onnettomuudessa että kummallakaan kertaa ei alla ollut lattia vaan sohva ja sänky - tuon toisen tilanteen jälkeen soitin itselleni lääkäriajan, puhelimessa sain välilevynpullistumaepäilyn. Mutta enpä olisi osannut arvata että mitä siellä lääkärissä sitten selviää, tai että millainen matka siitä sitten alkaa - en todellakaan.




Pääsin lääkäriin aika lyhyellä varoitusajalla, sillä puhelimen päässä ollut hoitaja ymmärsi hyvin tilanteen vakavuuden. Onnekseni mulle sattui asiansa osaava lääkäri, joka mittaili mun selkää katseellaan ja vaikutti heti siltä että tietää mistä on kyse - tuolloin hän ei mulle kuitenkaan sitä sanonut, vaan laittoi oitis lähetteen rinta- ja lannerangan röntgenkuviin. Kuvista paljastui kuusi kiilamaistan nikamaa rintarangassa ja kyfoosikulma joka normaalisti on alle 40 astetta, oli mulla 60 - sieltä tuli kuin apteekin hyllyltä diagnoosi: Scheuermannin tauti.


"Scheuermannin tauti on nikamien kasvuhäiriö, jossa todetaan tyypillisesti vähintään kolmen nikaman päätelevyvaurioita. Selkänikamien etuosan kasvu hidastuu, kun nikamien takaosa jatkaa kasvamistaan. Näin nikamien muodosta tulee kiilamainen ja selkärangan köyryys eli kyfoosi lisääntyy." - Selkäkanava


Terveyskeskuslääkäri kirjoitti mulle lähetteen erikoislääkärille jatkohoidon arviointiin, fysiatrille. Tuolloin ajattelin että jes, nyt mä saan apua näihin kipuihin - mutta siitä alkoikin pitkä ja raskas taistelu.

Kävin fysioterapeutilla, koska fysiatri niin halusi - siitä huolimatta että jopa fysioterapeutti totesi ettei mulle siitä liikkuvuusharjoittelusta ole apua. Vuoden ajan sain inttää lähetettä magneettikuviin, ennenkuin se mulle liikeni, ja onneksi vihdoin liikenikin. Magneettikuvista paljastui kasaan painuneen rintarangan aiheuttaneen välilevyjen pullottelua ja rappeumaa ja jopa selkäydin pullotteli yhdestä nikamavälistä - näiden tulosten jälkeen alkoivat niin sanotusti isot rattaat pyöriä: fysiatri kirjoitti mulle reseptin Sirdaludeihin, jotka vihdoin ja viimein auttoivat kipuun, mutta joita en kuitenkaan uskaltanut ottaa ollessani lapsen kanssa kahdestaan kotona ja lähetteen Kuopion Yliopistolliseen Sairaalaan selkäkirurgin arvioon. Tuossa vaiheessa tuli sellainen olo, ettei mun kipuja enää vähätelty.


Selkäkirurgin arvio oli se että kyllä tämä on leikattava - mainitsemisen arvoista että tuolloin mun rintarangan kyfoosikulma oli jo 80astetta, ja ainakin musta se tuntui hurjalta ja pelottavaltakin. Kyseessä olisi suuri leikkaus - mun rintaranka luudutettaisiin uudelleen, joten leikkauspäivä lyötiin lopulta lukkoon seuraavaksi syksyksi. Mutta sitten tulikin yllätys. Yllätys nimeltään raskaus - aloin odottaa meidän toista lasta. En halunnut tehdä aborttia mutta selän puolesta pelotti - soitin KYS:iin hoidonsuunnittelijalleni, ja keskusteltiin asiasta jolloin sain varmuuden että raskaudelle ei ole estettä. Kukaan ei kuitenkaan varmuudella voinut tietää kuinka mun selkä sen tulisi kestämään, mutta kaikkien yllätykseksi se kesti 9kk vauvan mahassa kantamisen todella hyvin - kivut olivat lähes olemattomia.


Synnytyksen jälkeen muistan, kun istuin autossa matkalla kotiin - mun selkäranka oli kuin spagettia. Se tunne oli aivan järkyttävä, ja oikeastaan vasta silloin mua alkoi tuon selän puolesta pelottaa. Ajattelin, että ei, ei nyt, mä en voi joutua kipujen kouraan ja leikkauspöydälle nyt, kun mulla on vauvakin. Heti, kun palauduin synnytyksestä tarpeeksi ja oma vointi salli, aloin taas treenaamaan selkää - koin kuitenkin saman turhautumisen sen suhteen kuin aiemminkin: selkälihasliikkeet kyllä tuntuivat, mutta eivät siellä missä niiden kuuluisi tuntua. Virheasennon vuoksi ne eivät menneet perille oikeaan paikkaan. Piakkoin sen jälkeen törmäsin Instagramissa Kipukaupan brändilähettiläshakuun, ja heidän ryhtiliiviään katselleena ja pohtineena päätin hakea mukaan - ja mut valittiin! Pääsin siis testaamaan kauan haaveilemaani ryhtiliiviä tämän brändilähettiläisyyden ansiosta.





Tässä yllä näette ryhtiliivin mulla käytössä:


Mä olen nyt reilun muutaman viikon ajan tätä käyttänyt päivittäin: aloitin pitämällä tätä päällä 10 minuuttia, joka aiheutti kipua jolloin otin liivin heti pois. Seuraavana päivänä tuo 10 minuuttia meni jo ilman kipuja. Siitä olen pikkuhiljaa pidentänyt aikaa - kahtena päivänä 15min, seuraavana kahtena 20min ja niin edelleen. Kroppa on alkanut muistuttamaan ryhdin korjaamisesta sen lyssähtäessä jo ihan itsekin, ilman liiviä. Ja entäs sitten ne selkälihasharjoitteet? No niihin tää on ollut vielä mahtavampi! Kun alan treenaamaan selkää, vedän tän liivin päälle ja liikkeet tuntuu siellä missä pitääkin!


Summa summarum: ryhtiliivin päivittäinen käyttö saa kropan muistamaan sen paremman ryhdin, ja selkälihasten vahvistuminen edesauttaa ja helpottaa sen ylläpitämistä. En olisi ikipäivänä uskonut, että näin yksinkertainen ja lääkkeetön "hoitomuoto" voisi olla näin iso apu ja helpotus - uskallanpa miltei jo sanoa, että saan nauttia pikkulapsiajasta rauhassa ennen leikkauspöydälle joutumista. Leikkaus on jokatapauksessa edessä tulevaisuudessa, ei siitä pääse yli eikä ympäri, mutta mitä pidempään mun selkä kestää hyvänä ilman sitä niin sen parempi - ovathan lapset pieniä vain sen yhden kerran.


Koodilla letsperheillaan10 saatte 10% alennuksen ryhtiliivistä - koodi on voimassa vain 48h, joten oo nopea!


🖤 Tiia Krista Annika