Sivut

keskiviikko 27. lokakuuta 2021

PIHISTÄN VS PANOSTAN


Hepskukkuu! Tässä postauksessa puhutaan rahasta, tai no pikemminkin
siitä että mihin sitä rahaa käytetään.

Mistä pihistän, ja mihin panostan?

Kun ei mitään miljonäärejä olla, niin sitä väkisinkin joutuu jostain toisesta asiasta pihistämään kun johonkin toiseen panostaa rahallisesti. 

Selvennyksenä, pihistän = asia johon käytän vain vähän rahaa ja panostan = asia johon voin käyttää paljonkin rahaa.


PANOSTAN...

Lapsiin. 

Tuskin ketään hirveästi yllättää, kun on kyseessä kahden lapsen äiti. Instagramissa jo tätä vähän avasinkin: voin kuluttaa lapsiin vaikka tonnin eikä "tunnu missään". Viimeisimpiä hankintoja lapsille - uudet talvikamat Luukakselle ja Rasmukselle iso kasa seuraavan koon vaatetta. Ja tänään lähtee tilaukseen vaatetta myös Luukakselle, sillä huomasin että poitsun housuvarastot alkaa olla aika nihkeät.

Koiraan.

Ei tämäkään varmasti yllättänyt. Jos Leo tarvitsee jotain, niin se ostetaan, that's it.
Viimeisin hankinta Leolle oli uudet valjaat ja hihna - hihna turvalukolla kun tuo veijari sai hajotettua entisen. Valjaat vähän muuten vaan, kun halusin paremmat mitä entiset - valjaidenkin suhteen mun kriteerit oli aika kovat, joka teki niille myös sitä hintaa.

Ruokaostoksiin.

Tämä on myös sellainen iso kuluerä, ja "mielelläni" myös upotan rahaa ruokaan sillä haluan kuitenkin lasteni syövän hyvin ja monipuolisesti. Vaikka valitsen usein sen halvemman vaihtoehdon, mikäli olen sen hyväksi todennut, en silti koe pihisteleväni tässä sillä pidän huolen aina ensimmäisenä siitä että meillä on kaapit täynnä ruokaa. 



PIHISTÄN:

Itsestäni. 

Kaikista minuun itseeni liittyvistä hankinnoista. Oikeasti KAIKISTA. Verrataan vaikka Luukaksen talvikamoja jotka maksoivat reilun satasen, ja mun uutta talvitakkia joka maksoi 40€. Tai Rasmuksen vaatevaraston täydennystä reilulla sadalla eurolla, ja mun sukkia + alusvaatteita joille tuli hintaa ihan muutama hassu kymppi. Ei varmaan erikseen tarvitse selventää että kummatko näistä hankinnoista saivat aikaan hampaiden kiristelyä ja hiusten päästä repimistä?

Tosin, tämä pihistely on opettelun alla. Yritän kovasti opetella sitä, että voin tehdä hankintoja myös itselleni mikäli siihen on varaa tai tarvitsen jotain - ilman että siitä tarvitsee potea huonoa omaatuntoa seuraavan vuoden ajan.

Kodin hankinnoista.

Tämä on myös ehkä sellainen minuun itseeni liittyvä, sillä jos esimerkiksi haluaisin ostaa jonkun sisustusjutun, niin se usein kaatuu siihen etten raaski. Olen esimerkiksi ikuisuuden haaveillut Vallilan verhoista olohuoneeseen, mutta en ole koskaan raaskinut ja siksi meidän olohuoneessa ei ole verhoja ollenkaan. Kun en kuitenkaan kelpuuta muita kuin ne mitkä olen kauan halunnut, ja olen vain jäänyt odottamaan sitä että raaskin.

Tekniikasta.

Esimerkkinä vaikkapa tilanne, että tarvitsen uuden puhelimen. Ensinnäkin, se ostetaan osamaksulla. Toiseksi, siinä etsitään hyvää hinta-laatu suhdetta eikä edes katsota mitään Iphoneja päin. 

Rasmuksen synnyttyä olen alkanut haaveilla mm. robotti-imurista ja kuivausrummusta arkea helpottamaan, mutta ei - ennemmin imuroin vanhalla kunnon Kärcherillä vauva sylissä hiki hatussa ja levitän kuivumaan lähes aina moneen kertaan pyöritettyjä pyykkejä kahdelle pyykkitelineelle jotka vievät meidän pukuhuoneesta tilaa puolet.


Tähän loppuun voisin vielä paljastaa, että kun päätin jatkaa opintojani myös nyt kotiäitiyden aikana - yksi iso syy siihen oli raha. Se, että sitä rahaa olisi edes sen opintotuen verran enemmän. 

Vaikka se tietääkin entistä enemmän työtä ja tekemistä, niinkuin ei päivissä olisi jo muutenkin liian vähän tunteja, niin tässä me nyt ollaan ja suorituksia tulee. Mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi, kun haluaa tarjota heille parasta.

Mistä sä pihistät, ja mihin panostat?

🖤 Tiia Krista Annika

lauantai 16. lokakuuta 2021

SYKSYN KUULUMISIA - vihdoin voin oikeasti nauttia vauva-arjesta


Syksy on aina sellainen vuodenaika, että se tuntuu hujahtavan ohi silmänräpäyksessä - eikä tämäkään vuosi poikkea normaalista sen suhteen.

Tuntuu, että tänä syksynä on tapahtunut ihan hirveästi kaikkea - niin paljon ettei edes itse oikein pysy perässä, siksi haluankin kirjoittaa tällaisen koosteen meidän syksystä tänne.


Arki on just nyt aika IHANAA.

Aloitetaan vaikka siitä, siitä on helppo aloittaa. Kuten moni siellä varmasti jo tietääkin, niin Rasmuksen ensimmäistä puoltavuotta säesti lähes jatkuva itku.

Mun on hankala käsittää, ettei mun rakas vauva enää vain huutoitke, ja sen pinttymän vuoksi olen vielä hieman epävarma ja tietyllä tapaa varuillani, mutta aika - aika parantaa senkin haavan. Se on ohi, me selvittiin.

Tämä on iso muutos, joka vaikuttaa positiivisesti koko perheeseen.

Kaikki se aika, mikä vapautuu kun ei tarvitse kokoajan olla hytkyttämässä ja hyssyttämässä pää punaisena huutavaa vauvaa... En edes tiennyt mulla olevan.

Ehdin touhuta kaikessa rauhassa ja jopa kahden kesken esikoisen kanssa - ollaan alettu taas tekemään meille tärkeitä retkiä lähiympäristön metsiin ja puistoihin. Ehdin pitää huushollin edes jotenkuten siistinä, ehdin pitää huolta itsestäni, ehdin pitää huolta jopa parisuhteesta.. Toki silloin kun tähtien asento sattuu oikein eikä väsymys ole ihan ylitsepääsemätöntä, mutta tiedätte kyllä varmasti mitä tarkoitan!

Arki muuttuu taas aktiivisemmaksi, pikkuhiljaa hyvä tulee - tässä kuitenkin ikäänkuin toivutaan tuosta todella rankasta ajanjaksosta kaikkien kannalta.

Vielä kun oppisin nukkumaan niitä päiväunia joista aina unelmoin..

Mut hei - siinä missä sen ensimmäisen puolen vuoden aikana eivät vaunulenkit tulleet kuuloonkaan (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta toki) niin nyt niistä on tullut jo ihan luonteva osa päivärutiinia ja ne on myös kaikista osallistujista kivoja. Että kyllä se mun lempeä elämäntaparemppakin etenee omalla painollaan - liikunnan osuus arjessa kasvaa pikkuhiljaa isommaksi! 

Ehkä siitä kuitenkin lisää sitten jossain toisessa postauksessa? Eiks vaan?


Mä päätin myös jatkaa mun opintoja, ja sovittiinkin ryhmänohjaajan kanssa että pakerran verkkokursseja omaan tahtiini - ja jos sattuu olemaan luentoja etänä, niin osallistun niille. Mikäli joku ei ole ihan perillä, niin mä opiskelen kasvatus- ja ohjausalaa, nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi! 

Vitsit, sitä tietää olevansa just eikä melkein omalla, oikeella alallaan kun opiskelu saa hyppimään innosta kattoon! Mutta yhtä innoissani oon myös siitä, että kotiäitiys on superihanaa ja siksipä juuri keskityn vain teoriaopintojen edistämiseen kotoa käsin.

Pian tässä perheessä onkin kaksi opiskelijaa, sillä myös M' alkoi halajaa koulun penkille - haki ja pääsi. Se tulee muuttamaan meidän arkea taas aika rutkasti, mutta eikös vaihtelu virkistä?

Mua vähän vaan jännittää, kun meidän kolmevuotias ottaa kaikki muutokset aina niin kovin raskaasti.. Hän on tähän saakka mennyt aina isin kanssa aamulla päiväkotiin, mutta sitten kun M' alkaa kulkea koulussa niin sinne vienti jää mun vastuulle - monet kiukut ja väännöt siitä varmasti aikaan saadaan, mutta apinanraivolla.. Apinanraivolla.

Inspiraatiotulva, tuo jokasyksyinen "ongelma" - on vetänyt mut tälle vuotta jo aika monta kertaa ihan jumiin. Tiedättehän kun ideoita on niin paljon, ettet tiedä mistä aloittaa? Ja sitten, kun tiedät mistä aloittaa, tulvii mieleen taas ainakin kymmenkunta uutta ideaa.. niin.

Mutta kai se on enemmän positiivinen kuin negatiivinen ongelma, joten!


Sellaista täällä - paljon kaikkea!

Ihan pian varmaan sataa jo lunta.. Tai tiedäppä tuota, HEI MUUTEN - meillä alkoi just syysloma!! Ja Luukas tulikin just sopivasti viime yönä kipeäksi... Se niistä viikonlopulle suunnitelluista aktiviteeteista siis, mutta minkäs sille mahtaa - levätään ja parannellaan, tai siis Luukas lepäilee ja parantelee. Sormet tiukasti ristissä ettei koko perhe ottaisi sairastaakseen samaa tautia..

 Aloin tän postauksen läpi luettuani miettiä, että ehkei olekkaan tapahtunut niin paljoa kuin ajattelin? Ehkä arjen muuttuminen aktiivisemmaksi ja vauhdikkaammaksi sen helpottumisen myötä saa sen vain tuntumaan siltä että tapahtuu älyttömän paljon? Vaikkakin siis joo, tapahtuu paljon - ihan arkisia asioita. Arkea tapahtuu paljon.

Nyt mä mietin ihan liikaa, hohhoi.
Mukavaa lauantaita vaan!💛

🖤 Tiia Krista Annika

maanantai 11. lokakuuta 2021

11 x viimeisin...


Kyselin eilen IG-storyssa apuja blogijumista pääsemiseen - kysymyksiä tyylillä viimeisin...

Ja tässä ne tulee - kysymykset ja vastaukset!


Viimeisin ostos..

Hmm... Talvihaalari Rasmukselle!

Viimeisin asia, mikä sai minut innostumaan..

Instagram-joulukalenteri! Sellainen on tekeillä, suunnitteilla ja tulossa, enkä meinaa pysyä pöksyissäni kun oon niiin innoissani siitä!

Viimeisin asia, mistä päätin luopua..

Osasittehan te ihan kinkkisiäkin laittaa. Mutta tähän vastaus on yksi vapaaehtois-koulutus, joka olisi kestänyt klo 8-16 kahtena päivänä viikonloppuna.

Ensinnäkin, mä imetän joka oli yksi syy tästä luopumiselle - toinen oli se, ettei mun omatunto olisi kestänyt uhrata kallisarvoista koko perheen harvinaista yhteistä aikaa tällaiselle. 

Viimeisin päätös..

Jatkaa opiskeluita jo nyt, vaikka olenkin vielä kotiäiti. Tiedonjano on niin hurja, että koen voivani ihan hyvin suorittaa verkkokursseja vaikka päiväuniaikaan.

Viimeisin virhe..

Hmm.. mä olen melko varma siitä, että teen virheitä ihan päivittäin. Eiliseltä jäi mieleen se, kun hermostuin Luukakselle. Oli iltapesun aika, ja hän halusi ison veden mutta alkoi huutaa kuin palosireeni sitten kun sitä vettä laitettiin altaaseen lisää.. Siinä sitten lyödään yhteen väsynyt äiti ja yliväsynyt lapsi, niin korvissa soi itse kullakin.

Mutta jätettiin sitten se kylpy välistä, ja nukkumaanmennessä juteltiin rauhoituttua tilanne läpi ja pyysin nöyrästi rakkaalta pojaltani anteeksi sitä että menetin malttini, ja kerroin myös miksi. 

Tein virheen, mutta se oli inhimillinen. Eikös tämä ole sitä tunnekasvatusta parhaimmillaan?

Viimeisin kampaaja..

Varmaan joskus 13v? En edes muista. Mut sen muistan, että sillon mun hiukset värjättiin musta-pinkiksi.

Viimeisin metsäretki..

Lauantaina! Käytiin Luukaksen kanssa kokeilemassa mun väkertämää Etsitään aarteita luonnosta-bingoa, ja vitsit meillä oli ihan tosi hauskaa!

Viimeisin elokuvailta..

Kesällä! Sen tarkemmin en muista, mutta Luukas oli silloin mummolassa!

Viimeisin katsottu elokuva..

Yösyötön jatko-osa Tarhapäivä!

Viimeisin positiivisin ajatus..

Lähiaikoina mun mielessä ei oo oikeestaan ees ollut mitään negatiivista, joten vastaan tähän että tänään. Sellainen yleinen syvä huokaus että kaikki on hyvin just nyt. 

Viimeisin kerta, kun olit ravintolassa syömässä..

Luukaksen raskausaikana, eli vuonna 2017 tai 2018 - en muista tarkalleen, mutta silloin oli talvi!

...

Sellaista liibalaabaa tällä kertaa.

Aina kun se kuuluisa blogijumi iskee, on se ensimmäinen postaus kaikkein hankalin. Nyt siitä on päästy yli, niin josko se näpyttely alkaisi taas luonnistua! 

Palataan toivottavasti pian!

🖤 Tiia Krista Annika