Postaus toteutettu yhteistyössä Kipukaupan kanssa.
Tän postauksen kirjoittaminen ja julkaiseminen on mulle iso juttu, sillä kyseessä on mun suurin epävarmuus ja niin sanotusti "arka paikka", selkä.
Mulla on ollut selkäkipuja n. 12-vuotiaasta saakka, mutta vasta vuonna 2018 ollessani 19-vuotias, niille selvisi todellinen syy. Scheuermannin taudin diagnoosiin saakka mun selkäkivut kuitattiin lääkärissä ryhtivirheellä ja lannerangan lievällä skolioosilla.
Kun Luukas syntyi, meni muutama kuukausi ennen kuin mun selkäkivut räjähtivät ja kävivät sietämättömiksi - mulle tuli kipukohtauksia, joiden aikana en kyennyt liikkumaan milliäkään, enkä edes hengittämään kunnolla. Ne aiheuttivat, kuten arvata saattaa, ihan vaaratilanteitakin kotona pienen vauvan kanssa: kaksi kertaa tiputin pienen pojan kipukohtauksen iskiessä, onni onnettomuudessa että kummallakaan kertaa ei alla ollut lattia vaan sohva ja sänky - tuon toisen tilanteen jälkeen soitin itselleni lääkäriajan, puhelimessa sain välilevynpullistumaepäilyn. Mutta enpä olisi osannut arvata että mitä siellä lääkärissä sitten selviää, tai että millainen matka siitä sitten alkaa - en todellakaan.
Pääsin lääkäriin aika lyhyellä varoitusajalla, sillä puhelimen päässä ollut hoitaja ymmärsi hyvin tilanteen vakavuuden. Onnekseni mulle sattui asiansa osaava lääkäri, joka mittaili mun selkää katseellaan ja vaikutti heti siltä että tietää mistä on kyse - tuolloin hän ei mulle kuitenkaan sitä sanonut, vaan laittoi oitis lähetteen rinta- ja lannerangan röntgenkuviin. Kuvista paljastui kuusi kiilamaistan nikamaa rintarangassa ja kyfoosikulma joka normaalisti on alle 40 astetta, oli mulla 60 - sieltä tuli kuin apteekin hyllyltä diagnoosi: Scheuermannin tauti.
"Scheuermannin tauti on nikamien kasvuhäiriö, jossa todetaan tyypillisesti vähintään kolmen nikaman päätelevyvaurioita. Selkänikamien etuosan kasvu hidastuu, kun nikamien takaosa jatkaa kasvamistaan. Näin nikamien muodosta tulee kiilamainen ja selkärangan köyryys eli kyfoosi lisääntyy." - Selkäkanava
Terveyskeskuslääkäri kirjoitti mulle lähetteen erikoislääkärille jatkohoidon arviointiin, fysiatrille. Tuolloin ajattelin että jes, nyt mä saan apua näihin kipuihin - mutta siitä alkoikin pitkä ja raskas taistelu.
Kävin fysioterapeutilla, koska fysiatri niin halusi - siitä huolimatta että jopa fysioterapeutti totesi ettei mulle siitä liikkuvuusharjoittelusta ole apua. Vuoden ajan sain inttää lähetettä magneettikuviin, ennenkuin se mulle liikeni, ja onneksi vihdoin liikenikin. Magneettikuvista paljastui kasaan painuneen rintarangan aiheuttaneen välilevyjen pullottelua ja rappeumaa ja jopa selkäydin pullotteli yhdestä nikamavälistä - näiden tulosten jälkeen alkoivat niin sanotusti isot rattaat pyöriä: fysiatri kirjoitti mulle reseptin Sirdaludeihin, jotka vihdoin ja viimein auttoivat kipuun, mutta joita en kuitenkaan uskaltanut ottaa ollessani lapsen kanssa kahdestaan kotona ja lähetteen Kuopion Yliopistolliseen Sairaalaan selkäkirurgin arvioon. Tuossa vaiheessa tuli sellainen olo, ettei mun kipuja enää vähätelty.
Selkäkirurgin arvio oli se että kyllä tämä on leikattava - mainitsemisen arvoista että tuolloin mun rintarangan kyfoosikulma oli jo 80astetta, ja ainakin musta se tuntui hurjalta ja pelottavaltakin. Kyseessä olisi suuri leikkaus - mun rintaranka luudutettaisiin uudelleen, joten leikkauspäivä lyötiin lopulta lukkoon seuraavaksi syksyksi. Mutta sitten tulikin yllätys. Yllätys nimeltään raskaus - aloin odottaa meidän toista lasta. En halunnut tehdä aborttia mutta selän puolesta pelotti - soitin KYS:iin hoidonsuunnittelijalleni, ja keskusteltiin asiasta jolloin sain varmuuden että raskaudelle ei ole estettä. Kukaan ei kuitenkaan varmuudella voinut tietää kuinka mun selkä sen tulisi kestämään, mutta kaikkien yllätykseksi se kesti 9kk vauvan mahassa kantamisen todella hyvin - kivut olivat lähes olemattomia.
Synnytyksen jälkeen muistan, kun istuin autossa matkalla kotiin - mun selkäranka oli kuin spagettia. Se tunne oli aivan järkyttävä, ja oikeastaan vasta silloin mua alkoi tuon selän puolesta pelottaa. Ajattelin, että ei, ei nyt, mä en voi joutua kipujen kouraan ja leikkauspöydälle nyt, kun mulla on vauvakin. Heti, kun palauduin synnytyksestä tarpeeksi ja oma vointi salli, aloin taas treenaamaan selkää - koin kuitenkin saman turhautumisen sen suhteen kuin aiemminkin: selkälihasliikkeet kyllä tuntuivat, mutta eivät siellä missä niiden kuuluisi tuntua. Virheasennon vuoksi ne eivät menneet perille oikeaan paikkaan. Piakkoin sen jälkeen törmäsin Instagramissa Kipukaupan brändilähettiläshakuun, ja heidän ryhtiliiviään katselleena ja pohtineena päätin hakea mukaan - ja mut valittiin! Pääsin siis testaamaan kauan haaveilemaani ryhtiliiviä tämän brändilähettiläisyyden ansiosta.
Tässä yllä näette ryhtiliivin mulla käytössä:
Mä olen nyt reilun muutaman viikon ajan tätä käyttänyt päivittäin: aloitin pitämällä tätä päällä 10 minuuttia, joka aiheutti kipua jolloin otin liivin heti pois. Seuraavana päivänä tuo 10 minuuttia meni jo ilman kipuja. Siitä olen pikkuhiljaa pidentänyt aikaa - kahtena päivänä 15min, seuraavana kahtena 20min ja niin edelleen. Kroppa on alkanut muistuttamaan ryhdin korjaamisesta sen lyssähtäessä jo ihan itsekin, ilman liiviä. Ja entäs sitten ne selkälihasharjoitteet? No niihin tää on ollut vielä mahtavampi! Kun alan treenaamaan selkää, vedän tän liivin päälle ja liikkeet tuntuu siellä missä pitääkin!
Summa summarum: ryhtiliivin päivittäinen käyttö saa kropan muistamaan sen paremman ryhdin, ja selkälihasten vahvistuminen edesauttaa ja helpottaa sen ylläpitämistä. En olisi ikipäivänä uskonut, että näin yksinkertainen ja lääkkeetön "hoitomuoto" voisi olla näin iso apu ja helpotus - uskallanpa miltei jo sanoa, että saan nauttia pikkulapsiajasta rauhassa ennen leikkauspöydälle joutumista. Leikkaus on jokatapauksessa edessä tulevaisuudessa, ei siitä pääse yli eikä ympäri, mutta mitä pidempään mun selkä kestää hyvänä ilman sitä niin sen parempi - ovathan lapset pieniä vain sen yhden kerran.
Koodilla letsperheillaan10 saatte 10% alennuksen ryhtiliivistä - koodi on voimassa vain 48h, joten oo nopea!
🖤 Tiia Krista Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti