Sivut

torstai 23. syyskuuta 2021

MEIDÄN PÄIVÄ, keskiviikko 22.9


Aamu alkoi kello yhdeksän - yleensä meillä herätään 7-8 aikaan arkisin, nyt nukuttiin tyytyväisenä myöhempään, sillä tiedossa oli kotipäivä molempien lasten kanssa, räkänokkarockin ansiosta.


Kello oli puoli kymmenen, kun oltiin aamupalapöydässä - vaipanvaihdot sun muut aamutoimet tehtynä silmät ristissä. Luukas halusi aamupalaksi hapankorppua ja appelsiinimehua, Rasmukselle lusikoin suuhun puuroa ja itse tyydyin pelkkään kahviin maidolla. 

Tunti eteenpäin pojilla oli puhtaat vaatteet päällä ja vauhdikkaat leikit käynnissä olkkarissa - vilkuilin meininkiä sivusilmällä samalla kun siivosin aamupalan jälkiä keittiöstä.

Rasmus alkaa päivän ensimmäisille päiväunille aina klo 11-12, eikä se ollut eri tänäänkään. Tasan yhdeltätoista, ihan siis minuutilleen, alkoi kuulua leikkimatolta sen sortin kitinää että olisi aika kutsua päiväunimatti käymään. Olin ehkä vähän myöhässäkin, sillä meni puoli tuntia ennenkuin pienin antautui unen vietäväksi.

  Kun Rasmus nukahti, laitettiin Luukakselle uusi poninhäntä päähän ja leikittiin tovi uusilla hiekkaleluilla, joita ei olla ehditty vielä ulos testaamaan. Pian pojun suusta pääsi ilmoille niin makea haukotus, että hän paineli tabletti kourassa lepäilemään hetkeksi makkariin. Huokaisin istuessani sohvalle - mikä autuas hiljaisuus. 

12.50 kuului vaunuista ähinää merkkinä siitä että Rasmus on hereillä, tajusin istuneeni sohvalla Instagramia katsellen koko sen ajan.. Poju hymyili vinkeästi kun nostin hänet syliin. Huikkasin Luukakselle makkarin ovelta että äiti alkaa laittaa lounasta, laitahan tabletti kiinni. Kävin vaihtamassa Rasmukselle vaipan ja sulatin pakkasesta sosetta - jauheliha-tomaatti-pastaa, me syötiin Luukaksen kanssa edellisen päivän makaronilaatikon jämät. 

Lounaalla vierähti huomaamatta tunti - Luukas söi kolme lautasellista ruokaa ja Rasmus vain haaveili samalla kun väisteli lusikkaa parhaansa mukaan, ei ollut tämä sose ihan lempparia. Meni kuitenkin edes puolet annoksesta. Sitten taas vaatteiden vaihto ja pojat leikkimään olkkariin että äiti saa siivottua keittiöstä lounaskaaoksen pois.


Vartin yli kaksi Rasmus päästi ilmoille pienen itkun, joka kertoi siitä että olisi maitohörpyn aika - nappasin hänet tissille syömään, ja huikkasin Luukakselle että hakee ulkovaatteet valmiiksi, lähdetään kohta pihalle. Hän ne reippaasti hakikin.. Mutta meni hermo, kun äiti ei heti ehtinyt auttamaan ihan tyhmän haalarin kanssa - haalari lensi kaaressa lattialle ja poika paineli syvien huokausten saattelemana omaan huoneeseensa. Ajattelin että noh, katsellaan sitä sitten kun Rasmus on syönyt.. Rasmus kuitenkin nukahti, ja siirsin hänet vaunuihin. Ihmettelin hiljaisuutta, ja huomasin kolmeveen nukahtaneen lattialle legopoliisiauto kainalossa - kävin varovasti nostamassa poitsun omaan sänkyynsä jatkamaan unia. 

Kun kumpikin pojista nukkui, näin tilaisuuteni tulleen, nappasin koiran hihnan päähän ja käytin pihalla - älkää huoliko, ihan omassa pihassa vaan, että pääsi tarpeilleen. Sisälle tultua nappasin jääkaapista perunapussin, aloin kuoria ja pilkkoa perunoita valmiiksi Luukaksen toiveruokaa varten. Juuri kun sain viimeisen perunanpalan kattilaan, Rasmus heräsi - vartin tehotorkut. Imetin nopsaan ja tyrkkäsin pojun syöttötuoliin, että saan tehtyä sämpylätaikinan kohoamaan. Kun olin saanut sen tehtyä, keitin itselleni kahvit ja kaivoin Rasmukselle aamupuurolta ylijääneen soseen välipalaksi. Sotkuista hommaa kun samalla pärisytellään - taas kerran vaatteiden vaihto puhtaisiin. Sitten napattiin kaapista viimeiset Muumi-patukat ja piilotettiin ne isoveikalle. 

Luukas heräsi viisi yli neljä, ja pääsi heti aarteenetsintään - tiesin, että poju tykkäisi siitä, mutta en arvannut miten paljon! Hän nimettäin ei halunnut edes syödä etsimiään patukoita, vaan ne piti piilottaa moonta monta kertaa uudelleen. Puoli tuntia siinä saatiin kulutettua ja oltaisi saatu varmasti pidempikin aika, mutta äitin oli pakko viheltää peli poikki ja ehdottaa ruoanlaittoa. Onneksi Luukas innostui siitäkin - yhdessä pilkottiin nakit nakkikeittoon ja pyöriteltiin sämpylät.

Puoli kuudelta päästiin syömään - kun me muut syötiin nakkikeittoa, sai Rasmus sormiruokailla kanapihvejä ja keitettyjä kasviksia. Syötiin kaikessa rauhassa kaikki saman pöydän ääressä ja hörpättiin tuttuun tapaan kahvitkin, ja sitten minä vetäydyin makkariin imettämään Rasmuksen ennen iltalenkille lähtöä - Luukas tuli meidän kanssa ruokalevolle, niinkuin yleensäkin. Vaikkei se ihan levolta tunnu, kun yksi hulivili pitää omaa hovinarrishowtaan vieressä. Vaan taas naurettiin niin että vedet valui silmistä ja mahaan sattui. 


Tällä kertaa pääsinkin ihan kahdestaan koiruuden kanssa reippailemaan, kun Rasmus jäi isin kainaloon syömään varpaitaan eikä Luukaskaan halunnut mukaan - noh, vaihtelu virkistää. 

Vähän oli viilenneiden kelien johdosta pöllöenergiaa tuossa karvakorvassa, ja seistiinpä me kahdeksan minuuttia paikallaankin - minä kun en metriäkään kävele jos nuo isot korvat ei kuuntele.

Otettiin myös pikku spurtit ja harjoiteltiin sitä kuuluisaa kontaktia, kun se tuppaa aina tasaisin väliajoin olla niinsanotusti kiven alla. 

Kello oli 19.40 kun tultiin takaisin kotiin - Luukas halusi heti äitin laittavan hänelle iltapalaa. Nakkikeittoa, kasviksia ja sämpylää - no miksikäs ei, jaksaapahan nukkua, ajattelin. Samalla viskasin kaapista koiralle luun järsittäväksi - jokailtainen tapa, aina iltalenkin jälkeen luu. Samalla tavalla kuin joka aamu aamuruoan jälkeen hammasherkku - uskokaa kun sanon, että sitä ei kestä kukaan kuunnella jos näistä tutuista rutiineista poiketaan. 


Vartin yli kahdeksan mikrotin Rasmukselle iltapuuron - istuttiin taas poikien kanssa saman pöydän ääressä kun M' lähti käymään kaupassa. Kävipä se samalla Postista mulle muutaman paketinkin hakemassa, toisessa oli Rasmukselle kettuvaatteita ja sukkia - siitä toisesta kuulette myöhemmin Instagramin puolella.

Kello alkoi olla jo paljon, joten hoidettiin äkkiä Luukaksen iltatoimet ja vein pojun miljoonan pusun ja halin saattelemana sänkyynsä matkaamaan Höyhensaarille. Ketunpoika meinasi unohtua, mutta onneksi poju siitä aina itse muistuttaa. 

Kun Luukas oli sängyssä ja Rasmus ähräsi isin kanssa, aloin laittamaan huushollia siedettävään kuntoon - vihaan yli kaiken herätä sotkuiseen kotiin, joten siivotaan aina iltaisin päivän elämisen jäljet pois. 


Kun suurimmat sotkut oli saatu pois, istahdin hetkeksi sohvalle lakkaamaan kynnet ja neulomaan - puoli yhdeltätoista Rasmus alkoi näyttää vihdoin väsymyksen merkkejä, joten käytiin vetämässä yökkäri päälle ja painuttiin pimeään makkariin. Eikä mennyt kuin kymmenen minuuttia, kunnes kainalosta kuului tyytyväistä nukkuvan vauvan tuhinaa. 

Odotin sikeään uneen ja nousin sitten itse vielä iltapalalle - söin sämpylän, persikkarahkan ja kittasin kurkusta alas Marlin Neljä Hedelmää-mehua. Silmäluomet alkoivat jo painaa ihan kiitettävästi - koiran iltapissitys ja omat iltatoimet jonka jälkeen äkkiä sänkyyn.

Kello oli peiton alle kaivautuessa vartin yli kaksitoista - huokaisin ja mietin jo seuraavan päivän touhuja ennenkuin Nukkumatti kaappasi minutkin mukaansa Höyhensaarille.


...

Mitä mieltä te ootte - toimiiko mydayt tällä tavalla kuvien ja tekstin muodossa?

Mua vähän harmittaa, sillä muistin kyllä kirjata ylös päivän touhut, mutta kuvia tuli otettua hirveän vähän päivän aikana. Ehkä sitten, jos joskus vielä tällaisen toteutan, kokeilen sellaista kuva tunnin välein-taktiikkaa. Saa nähdä.

Mukavaa torstaita!

🖤 Tiia Krista Annika

lauantai 18. syyskuuta 2021

ÄITIYDEN AAKKOSET


Musta on ihan hurjan hauska tehdä tälläsiä aakkospostauksia eri aiheista, ja tällä kertaa saatte luettavaksenne äitiyden aakkoset - äitiys aasta ööhön.


Antaisitko?

Antaisitko, saisinko, auttaisitko.. Näitä me ollaan nyt harjoiteltu Luukaksen kanssa paljon. Että miten pyydetään nätisti - hän mieluiten vain komentaisi.

Banaani

Hedelmä, jota meillä on AINA oltava kotona - Luukaksesta on nimettäin tullut banaanifani, ja hänen maailmansa kaatuu jos joutuu sanomaan "ei ole".

Checklist

Tiedättehän, kun lähtee lasten kanssa jonnekin: "onhan vaippoja, kosteuspyyhkeitä, vaihtovaatteita, maitoa, tuttipullo, lempparilelut??" Sen käy mielessään läpi vähintään kymmenen kertaa että onko kaikki, onko nyt varmasti kaikki - lähes aina jotain unohtuu silti.

D-vitamiini

Meillä vauvan D-vitamiini säilytetään hoitopöydän päällä että se muistetaan antaa - hah, unohtuu silti joskus!

Meidän pojille kummallekkin on sopineet ensimmäiset kokeillut D-vitamiinit - neuvolasta saadut Minisunit.

En tiedä

Yksi sana - kyselyikä. Siis ai jestas miten vaikeita kysymyksiä osaa esittää jopa kolmevuotias.. Aina äiti ei vaan tiedä.

Flunssa

No se pelätty pirulainen, joka sekoittaa tullessaan ihan kaiken ja lukitsee neljän seinän sisälle ilman ihmiskontakteja odottamaan pään hajoamista. Lapsiperheissä myös suht yleinen pirulainen, ainakin jos lapset on päiväkoti-, eskari- tai kouluikäisiä.

Galleria

Puhelimen galleria täynnä lasten kuvia, ja siinä sivussa kaikkea muutakin. Tässä uudessa puhelimessa galleria on vielä suht tyhjillään - kaiken kaikkiaan siellä on 346 kuvaa ja videota.

Hullunmylly

Sana, joka kuvailee meidän arkea just eikä melkein osuvasti.

Ilmatieteenlaitos

Ennen lapsia ei tullut paljoa kytättyä säätiedotuksia, mutta nyt tulee kyllä kytättyä sitten siitäkin edestä. Ei meitä oo sokerista tehty ja osataan pukeakin riittävästi, mutta Rasmus kun ei vaunuissa viihdy, niin ei esimerkiksi kaatosateella ulos lähdetä.

Jokapäivä

Äitiys on ns. jokapäivätyötä. Ja kokopäivätyötä. Josta ei saa palkkaa, mutta saa silti. Monimutkaista, mutta parasta. Ja pahinta. Kaikkea.

Ketunpoika

Ketunpoika punaturkki on Luukaksen unilaulu - mummo sitä alunperin pojalle lauloi, sitten sitä alettiin vaatia kotonakin ja äitinkin oli pakko se opetella. Onneksi on YouTube.

Lapsiluku

Ei ole täynnä vielä - haluaisin vielä kolmannen. Kolmen kopla olisi täydellinen. Mutta vielä ei ole sen aika.

Musiikki

Meillä kuunnellaan usein radiota - kun Rasmus oli pienempi ja arki oli vauvan huutoitkun säestämää, laitoin usein Bassoradion pauhaamaan ja tanssittiin. Sillä tavalla jaksoi paremmin ne kaikki itkut ja huudot, vaikka rankkaa oli silti.

Newbie

Lastenvaatemerkki, johon oon ihastunut täysillä sen jälkeen kun Rasmus syntyi - bongailen paljon tän merkin vaatteita mm. nettikirppareilta. Tää on lähinnä Rasmuksen juttu, sillä Luukaksen tyylisiä vaatteita ei Newbieltä oikein löydy.

Odotatko hetken?

Puhekielessä "ootatko hetken" - tätä odottamista on myös harjoteltu, sillä Rasmuksen synnyttyä Luukakselle iski sellanen KAIKKIMULLEHETITÄNNENYT.

Päiväkoti

Me ollaan ihan SUPER onnekkaita, kun Luukaksella on niin ihana hoitopaikka - päiväkoti on helpottanut meidän arkea todella paljon, ja Luukas rakastaa olla siellä. Tän merkityksen huomaa parhaiten silloin, kun se on ollut poissa pelistä vaikkapa sairastelun takia.

Quart eli vartti

Kaikki tapahtuu meillä ns. vartin päästä, eli viiveellä. Usein jokainen on jotain vailla samaan aikaan, joten joku joutuu aina odottamaan, niin valitettavaa kuin se onkin - viitaten kohtaan O.

Rankka elämä

Kolmevuotiaan rankka elämä. Luukas hokee tätä lausetta oikeasti päivittäin, ja ette tiedäkkään kuinka tunteella se tulee.

Syvä huokaus ja "mulla on niin rankka elämä". En kestä.

Sattuko!?

Tätä saan minä olla huutelemassa lähes poikkeuksetta päivittäin - kolmevuotiaan vauhti on usein niin huumaavaa, että alta aikayksikön ollaan mukkelismakkelis. 

Tissit

Hah, nepä ne - imetyksen kannalta ne on välttämättömät. Alunperin mun piti imettää Rasmusta puolivuotta, mutta nyt on menty jo yli siitä, enkä aio lopettaa.

Poju saa kyllä myöskin korviketta - ehkä kerran viikkoon tai kahteen, silloin kun meillä on vieraita tai me ollaan kylässä.

Univelka

Sitähän on kertynyt, ja PALJON. 

Varovasti!

Jatkoa kohtaan S - varovaisuudesta täytyy muistuttaa USEIN, mutta turhan usein saa kyllä muistuttaa kuuroille korville.

Wau!

Luukas RAKASTAA maalata vesiväreillä, ja esittelee aina niiin ylpeänä teoksiaan. Joka kerta se saa aikaan wau-reaktion, sillä onhan hän nyt ihan älyttömän taitava.

Yhteishuoltajuus

Niin kiitollinen siitä, että saan jakaa tän kaiken vastuun ja vanhemmuuden kiemurat toisen kanssa.

Zombie

Liittyy vahvasti kohtaan U.

Xylitoli

No ne Herra Hakkaraiset, jotka unohtuis antaa, ellei kolmevee niitä muistais itte pyytää.

Åhå tai åps

Oho tai ops siis - vahinkoja sattuu. Paljon. Päivittäin. Meille kaikille.

Äiti

Olen ennenkaikkea äiti, vaikka olenkin myös paljon muuta kuin vain äiti. 

Ööö..

Äitiaivot - kuin perunamuusia, kukkakaalia ja joskus jopa hernekeittoa.

...

Tääkin voisi olla hauska uusia vuosittain, niinkuin aioin tehdä myös Elämäni aakkosten kanssa! 

Mutta nyt mä toivotan teille kaikille kivaa lauantaita! 🤍

🖤 Tiia Krista Annika

maanantai 13. syyskuuta 2021

1, 2, 3, GO! - elämäntaparemppa


Syyskuu on jo täydessä vauhdissaan, ja monelle tää kuukausi on sokeriton.

Itse en ihan niin hurjaksi uskaltanut heittäytyä, mutta laitoin kuitenkin käyntiin elämäntaparempan - lempeän sellaisen, jonka tavoitteena ei ole jokin tietty vaa'an lukema vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan kokonaisvaltainen hyvinvointi.

No joo, okei, on mulla tavoitepainokin.
Muutaman ylimääräisen kilon haluan pudottaa pois painamasta tässä samalla - mutta se menee siinä sivussa.

Tässä postauksessa kerron teille, miten mä lähden tätä mun elämäntaparemppaa toteuttamaan!


Asia 1 - RUOKAILUTOTTUMUKSET

Olipa hankalaa keksiä tähän sopiva sana, mutta se se on - ruokailutottumukset. 

Tää on ykkösjuttu siksi, että mun ruokailutottumukset on niin persellään suoraansanottuna, kuin voi vaan olla. 

Rasmuksen syntymän jälkeen mun oma syöminen aina jäi - en ehtinyt syödä, ja lopulta unohdin koko asian. Pitkän aikaa elin päivälliseen saakka pelkällä kahvilla. Ja sitten tuli se iltaherkuttelu - vedin päivittäin suklaata, sipsiä, jäätelöä.. mitä nyt ikinä tekikään mieli.

And here we are - sokerikoukku on PAHA. 

Eli - ruokarytmi kuntoon! Ihan en usko pystyväni suorilta viiteen ateriaan päivässä, joten tavoittelen neljää. Herkkujen suhteen - yksi herkkupäivä viikossa. Monivitamiiniporeet päivittäiseen käyttöön + kofeiinin (kahvi ja energiajuomat) vähentäminen, sillä niiden päivittäinen määrä on järkyttävä.

Aion siis syödä ihan perus terveellistä kotiruokaa, en ala millekkään dieetille tai laske kaloreita - tiedän ettei sellainen sovi mulle ollenkaan.

Asia 2 - LIIKUNTATOTTUMUKSET

Mä liikun kyllä päivittäin - koira on lenkitettävä ja esikoinen haettava päiväkodista, mutta siihenpä se mun liikkuminen sitten jääkin. Tai no joo okei, satunnaista vauvajumppaa Rasmuksen kanssa, mutta nimenomaan satunnaista. Joten aika yksipuolista mun liikkuminen tuppaa olla.

Eli - monipuolisempaa liikuntaa, ja enemmän! Pikkuhiljaa taas pidempiä lenkkejä koiran kanssa, joogaa iltaisin ja lihaskuntoa omaa kehoa kuunnellen.  Eikä kannata unohtaa venyttelyä, kokemuksen syvällä rintaäänellä ja joskus yleisurheilua + montaa muuta urheilulajia harrastaneena tiedän, kuinka tärkeää se on.

Mulla olisi kova hinku aloittaa myös juokseminen koiran kanssa, mutta se ei ole vielä ihan tämän hetken juttu - jos nyt ensin kohotellaan sitä lihaskuntoa.

Asia 3 - UNI JA LEPO

Puolivuotta ei niin helppoa vauva-arkea on aikaansaanut melkoiset univelat, ja mä olen älyttömän huono niitä kuittaamaan. Nyt, kun Rasmus on alkanut nukkumaan pidempiä päiväunia ja Luukas on päiväkodissa, mulla olisi mahdollista toteuttaa sitä kuuluisaa "nuku silloin kun vauva nukkuu". Mutta en toteuta - en osaa/pysty asettumaan päiväunille, kun mielessä vilisee pitkä lista tekemättömiä asioita nonstoppina.

Eli - aion opetella nukkumaan päiväunet, ja menemään ajoissa yöunille. Ja aion opetella lepäämään silloin, kun siihen mahdollisuus on. Aion iskostaa päähäni riittävän unen ja levon tärkeyden, vaikka kyllähän mä tiedän että ne on ensiarvoisen tärkeitä juttuja, mutta ehken jotenkin sisäistä sitä suorittaessani arkea ihan huomaamattanikin.

Asia 4 - tai pikemminkin asiaT.

Mä haluan oppia taas huolehtimaan myös itsestäni, sillä olette varmasti kuulleet sanonnan "kun äiti voi hyvin, lapset voi hyvin" joka pitää paikkansa.

Ihan siis esimerkiksi ihonhoito on jäänyt. Puhumattakaan hiustenhoidosta, ja entäs se kuuluisa äidin oma aika? Se on aina ollut mun suurin kompastuskivi.

Mielikin kaipaa hoivaa ja huolenpitoa, ja se usein unohtuu - sen muistaa vasta sitten kun on jo vetänyt itsensä ihan äärirajoille. 

Eli - opettelen kuuntelemaan itseäni. Opettelen kuuntelemaan mitä mun kropalla, iholla, hiuksilla ja mielellä on sanottavaa ja mitä ne milloinkin tarvitsee - ja toteuttamaan ne tarpeet, toki mahdollisuuksien mukaan, mutta kuitenkin! 


Sellaista täällä siis on meneillään, pikkuhiljaa hyvä tulee - menee varmasti muutamia viikkoja jo pelkästään siihen, että näistä muutoksista tulee rutiinia ja helppoa ei satavarmasti tule olemaan.

Ihan ensi alkuun alan pitämään ruokapäiväkirjaa, että pääsen itsekin kärryille missä sen suhteen oikein mennään - siinä sivussa merkkaan myös liikunnat ylös, ja seuraan unta.

Jos totta puhutaan, niin mua jännittää - elämäntaparemppa hektisen pikkulapsiarjen keskellä kun ei ole ihan piece of cake - mutta syteen tai saveen.

🖤 Tiia Krista Annika

lauantai 11. syyskuuta 2021

Poikien eroavaisuudet ja samankaltaisuudet


Tää on yksi toivotuimmista postauksista, ja nyt mä sen vihdoin julkaisen! 

Meillä on kaksi ihanaa poikaa - ulkonäöllisesti aivan samannäköisiä, mutta siihenpä ne samankaltaisuudet sitten jäävätkin, sillä muutoin veljekset ovat kuin yö ja päivä - ihan erilaisia.

Eikä se tullut yllätyksenä, sillä jo Rasmusta odottaessa sanoin M'lle, ettei varmasti päästä yhtä helpolla tämän toisen kanssa.


Ensimmäinen ero mikä me huomattiin pojissa olevan, on nukkuminen.

Luukas on aivan vauvasta saakka ollut hyvillä unenlahjoilla siunattu.
Hän nukkui alusta saakka pinnasängyssä, ei herännyt pieniin tai vähän isompiinkaan ääniin, ja veti pitkiä päiväunia.

Rasmus sai valitettavasti syntyessään äitin unenlahjat - perhepeti olikin alusta saakka ainoa vaihtoehto, jos mietitään sitä haluanko minäkin joskus saada vedettyä unta kaaliin. Jotta hän pystyy nukkumaan, on oltava hiljaista. Ja tehotorkut ovat Rasmuksen juttu.

Toinen iso eroavaisuus on viihtyvyys.

Luukas viihtyi vauvana suurinpiirtein missä vain ja miten päin vain. Sitteri, leikkimatto, vaunut, ihan vaan lattia.. kaikki kävi. Ja autossa hän viihtyi myös ihan superhyvin! Luukas viihtyi myös yksikseen, ilman että tarvitsi jommankumman vanhemmista olla kokoajan viihdyttämässä tai leikittämässä.

Rasmus taas on ollut kirjaimellisesti sylivauva - viihtynyt vain sylissä, ja nukkunut päiväunetkin vain sylissä. 
Vaunut on hänelle ehdoton ei, ellei hän sitten siellä nuku - myös kaukalo ja auto saavat aikaan korviahuumaavan ja sydäntäsärkevän itkun hereillä ollessa.

Kolmas ero on SYÖMINEN. 

Luukaksen kanssa aloitettiin kiinteät 4kk iässä, kun hän oli korvikevauva. Poika veti alusta saakka kuin vanha tekijä, ja mm. puuro meni tavan hiutaleista tehtynä myös. Sormiruokailu aloitettiin puolivuotiaana, ja sekin lähti hyvin äkkiä sujumaan kuin vanhalta tekijältä.

Rasmus on isoveljensä vastakohta siinä mielessä, että tämä poika onkin sihtikurkku ja "herkkä sattumille". Kiinteät aloitettiin hänenkin kanssa jo ennen puolenvuoden ikää, sillä Rasmus alkoi kovasti kiinnostua ruoasta ja halusin käyttää sen niinsanotusti hyväksi. 

Muita eroja ovat mm. se, että Luukaksella ei ollut vauvana pahemmin mahavaivoja, mutta Rasmuksella sitten siitäkin edestä - Luukas oli hyväntuulinen ja tyytyväinen vauva, kun taas Rasmuksen ensimmäiset 5kk olivat yhtä huutoitkua.

Luukas ei reagoinut rokotteisiin oikeastaan mitenkään, joku rokote saattoi nostaa pientä lämpöä mutta muuten säästyttiin sairasteluilta aina päiväkodin aloitukseen asti - Rasmus onkin tähän mennessä saanut jo kuumekouristuksen. Rasmus on ylipäätänsäkin paljon herkempi vauva mitä isoveljensä oli: esimerkiksi maha reagoi aikalailla kaikkeen, ja kovat äänet pelottavat.

Ja näitä eroavaisuuksiahan tulee vielä varmasti lisääkin, kun Rasmus kasvaa.

Luukas on aina ollut ihan isin poika, Rasmuksesta tulikin sitten äitin poika.

Niinhän sitä sanotaan, että vastakohdat täydentää toisiaan - äitin rakkaat pojat.💙

🖤 Tiia Krista Annika