25.2.2021 aamuisella vessareissulla paperiin jäi limatulppaa, jonka jälkeen alkoivat supistukset.
Luukas oli päiväkodissa, ja me lähdettiin M'n kanssa käymään vielä kaupassa - hakemassa viimeiset tarvittavat sairaalakassiin.
Muutaman tunnin kuluttua ne muutamat ja harvakseltaan tulevat supistukset kuitenkin loppuivat, ja se oli tietyllä tavalla helpotus, tietyllä tavalla taas suuri pettymys.
Päivä jatkoi kulkuaan normaalisti..
Luukas tuli päiväkodista, tehtiin ruokaa ja syötiin - touhuiltiin siis ihan tavallisia juttuja.
Iltapäivällä mua kuitenkin alkoi supistella uudelleen - kello oli neljä kun aloin kellottaa supistuksia.
Seurailin tilannetta muutaman tunnin, ja kuuden maita soitin synnärille - ohjeistettiin perinteisesti tulemaan sitten, kun ei kotona enää pärjää.
M' alkoi jo järjestellä Luukakselle ja Leolle hoitajia, sillä kyllähän me tiedettiin että synnytys on käynnissä - siivoiltiin kotona, pakkailtiin Luukakselle yökylävermeet, M' vei Leon hoitopaikkaansa..
Kun Luukasta tultiin hakemaan, aloin olla jo aika tuskainen - M' lähti tankkaamaan auton valmiiksi ja hakemaan kaupasta vielä itselleen energiajuomaa, mä kampesin odotellessani suihkuun.
Ja siitä alkoi surkeiden sattumusten sarja: juuri kun laitoin M'lle viestiä että pistäppä vauhtia nyt alkaa olla kiire.. sain vastaukseksi vain että auto levisi, joudut odottamaan.
Saatiin onneksi nopeasti laina-auto alle, ja päästiin starttaamaan kohti Kuopiota - matka oli yhtä h*lvettiä, koitappa siinä istua autossa kun kovia supistuksia tulee ensin kahden, sitten yhden minuutin välein.
Klo 22 saavuttiin synnärille, jouduttiin vähän odottamaan ennenkuin meitä tultiin vastaanottamaan - sitten mut ohjattiin käyrille ja M' lähti siirtämään auton parkkihalliin.
Tunnin verran makoilin käyrillä, ja mulla loksahti leuka alas kun kätilö kävi tsekkaamassa tilanteen - olinkin jo 7 senttiä auki, päästiin siis suoraan siirtymään siitä synnytyssaliin klo 23.
Ilokaasumaski naamalle samointein, tällä kertaa mulle ei edes yritetty tyrkyttää mitään mitä en halunnut - nojailin sairaalasänkyyn ja hengittelin ilokaasua, tahti oli niin tiivis ja olin kätilön mukaan niin "omassa kuplassani" ettei hän viitsinyt häiritä sen enempää mitä nyt oli pakko.
Streptokokkinäytteen tulokset eivät olleet vielä tulleet, joten mut hoidettiin niinkuin mulla olisi streptokokki ja tiputettiin antibioottia - se kävi mulle paremmin kuin hyvin.
23.55 mua alkoikin jo ponnistuttaa.
Mies kutsui kätilön paikalle, sain luvan ähkiä omaan tahtiin pahimpaan tarpeeseen, reunat ei kuitenkaan olleet vielä väistyneet joten kätilö lähti.
Ei kyllä varmaan kovin pitkälle ehtinyt, sillä 00.08 ponnistamisentarve oli jo pakottava ja niin kova, että mies kutsui taas kätilöä joka tulikin aivan bumerangina takaisin saliin.
Puhkaistiin kalvot, että saataisiin homma vietyä loppuun saakka ja miltei jo huusin kyllää kohdunkaulanpuudutteelle, kun kätilö sitä varovasti ehdotti. Lääkäri tulikin hyvin pian paikalle, todetakseen vain ettei sitä enää voida laittaa - pää näkyy jo, nyt aletaan ponnistamaan.
00.12 alettiin sitten tositoimiin.
26.2.2021 klo 00.22 syntyi Rasmus, painaen 3300g ja ollen 48cm pitkä.
Raskausviikkoja oli tuolloin 39+0, ja synnytys kesti 8h 12min.
Vaikka synnytys oli raju verrattain esikoisen synnytykseen, jäi mulle tästä aivan huippu fiilis - mulle ei tyrkytetty mitään & sain "synnyttää rauhassa".
🖤 Tiia Krista Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti