Syyskuu on jo täydessä vauhdissaan, ja monelle tää kuukausi on sokeriton.
Itse en ihan niin hurjaksi uskaltanut heittäytyä, mutta laitoin kuitenkin käyntiin elämäntaparempan - lempeän sellaisen, jonka tavoitteena ei ole jokin tietty vaa'an lukema vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan kokonaisvaltainen hyvinvointi.
No joo, okei, on mulla tavoitepainokin.
Muutaman ylimääräisen kilon haluan pudottaa pois painamasta tässä samalla - mutta se menee siinä sivussa.
Tässä postauksessa kerron teille, miten mä lähden tätä mun elämäntaparemppaa toteuttamaan!
Olipa hankalaa keksiä tähän sopiva sana, mutta se se on - ruokailutottumukset.
Tää on ykkösjuttu siksi, että mun ruokailutottumukset on niin persellään suoraansanottuna, kuin voi vaan olla.
Rasmuksen syntymän jälkeen mun oma syöminen aina jäi - en ehtinyt syödä, ja lopulta unohdin koko asian. Pitkän aikaa elin päivälliseen saakka pelkällä kahvilla. Ja sitten tuli se iltaherkuttelu - vedin päivittäin suklaata, sipsiä, jäätelöä.. mitä nyt ikinä tekikään mieli.
And here we are - sokerikoukku on PAHA.
Eli - ruokarytmi kuntoon! Ihan en usko pystyväni suorilta viiteen ateriaan päivässä, joten tavoittelen neljää. Herkkujen suhteen - yksi herkkupäivä viikossa. Monivitamiiniporeet päivittäiseen käyttöön + kofeiinin (kahvi ja energiajuomat) vähentäminen, sillä niiden päivittäinen määrä on järkyttävä.
Aion siis syödä ihan perus terveellistä kotiruokaa, en ala millekkään dieetille tai laske kaloreita - tiedän ettei sellainen sovi mulle ollenkaan.
Asia 2 - LIIKUNTATOTTUMUKSET
Mä liikun kyllä päivittäin - koira on lenkitettävä ja esikoinen haettava päiväkodista, mutta siihenpä se mun liikkuminen sitten jääkin. Tai no joo okei, satunnaista vauvajumppaa Rasmuksen kanssa, mutta nimenomaan satunnaista. Joten aika yksipuolista mun liikkuminen tuppaa olla.
Eli - monipuolisempaa liikuntaa, ja enemmän! Pikkuhiljaa taas pidempiä lenkkejä koiran kanssa, joogaa iltaisin ja lihaskuntoa omaa kehoa kuunnellen. Eikä kannata unohtaa venyttelyä, kokemuksen syvällä rintaäänellä ja joskus yleisurheilua + montaa muuta urheilulajia harrastaneena tiedän, kuinka tärkeää se on.
Mulla olisi kova hinku aloittaa myös juokseminen koiran kanssa, mutta se ei ole vielä ihan tämän hetken juttu - jos nyt ensin kohotellaan sitä lihaskuntoa.
Asia 3 - UNI JA LEPO
Puolivuotta ei niin helppoa vauva-arkea on aikaansaanut melkoiset univelat, ja mä olen älyttömän huono niitä kuittaamaan. Nyt, kun Rasmus on alkanut nukkumaan pidempiä päiväunia ja Luukas on päiväkodissa, mulla olisi mahdollista toteuttaa sitä kuuluisaa "nuku silloin kun vauva nukkuu". Mutta en toteuta - en osaa/pysty asettumaan päiväunille, kun mielessä vilisee pitkä lista tekemättömiä asioita nonstoppina.
Eli - aion opetella nukkumaan päiväunet, ja menemään ajoissa yöunille. Ja aion opetella lepäämään silloin, kun siihen mahdollisuus on. Aion iskostaa päähäni riittävän unen ja levon tärkeyden, vaikka kyllähän mä tiedän että ne on ensiarvoisen tärkeitä juttuja, mutta ehken jotenkin sisäistä sitä suorittaessani arkea ihan huomaamattanikin.
Asia 4 - tai pikemminkin asiaT.
Mä haluan oppia taas huolehtimaan myös itsestäni, sillä olette varmasti kuulleet sanonnan "kun äiti voi hyvin, lapset voi hyvin" joka pitää paikkansa.
Ihan siis esimerkiksi ihonhoito on jäänyt. Puhumattakaan hiustenhoidosta, ja entäs se kuuluisa äidin oma aika? Se on aina ollut mun suurin kompastuskivi.
Mielikin kaipaa hoivaa ja huolenpitoa, ja se usein unohtuu - sen muistaa vasta sitten kun on jo vetänyt itsensä ihan äärirajoille.
Eli - opettelen kuuntelemaan itseäni. Opettelen kuuntelemaan mitä mun kropalla, iholla, hiuksilla ja mielellä on sanottavaa ja mitä ne milloinkin tarvitsee - ja toteuttamaan ne tarpeet, toki mahdollisuuksien mukaan, mutta kuitenkin!
Sellaista täällä siis on meneillään, pikkuhiljaa hyvä tulee - menee varmasti muutamia viikkoja jo pelkästään siihen, että näistä muutoksista tulee rutiinia ja helppoa ei satavarmasti tule olemaan.
Ihan ensi alkuun alan pitämään ruokapäiväkirjaa, että pääsen itsekin kärryille missä sen suhteen oikein mennään - siinä sivussa merkkaan myös liikunnat ylös, ja seuraan unta.
Jos totta puhutaan, niin mua jännittää - elämäntaparemppa hektisen pikkulapsiarjen keskellä kun ei ole ihan piece of cake - mutta syteen tai saveen.
🖤 Tiia Krista Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti