Syksy on aina sellainen vuodenaika, että se tuntuu hujahtavan ohi silmänräpäyksessä - eikä tämäkään vuosi poikkea normaalista sen suhteen.
Tuntuu, että tänä syksynä on tapahtunut ihan hirveästi kaikkea - niin paljon ettei edes itse oikein pysy perässä, siksi haluankin kirjoittaa tällaisen koosteen meidän syksystä tänne.
Arki on just nyt aika IHANAA.
Aloitetaan vaikka siitä, siitä on helppo aloittaa. Kuten moni siellä varmasti jo tietääkin, niin Rasmuksen ensimmäistä puoltavuotta säesti lähes jatkuva itku.
Mun on hankala käsittää, ettei mun rakas vauva enää vain huutoitke, ja sen pinttymän vuoksi olen vielä hieman epävarma ja tietyllä tapaa varuillani, mutta aika - aika parantaa senkin haavan. Se on ohi, me selvittiin.
Tämä on iso muutos, joka vaikuttaa positiivisesti koko perheeseen.
Kaikki se aika, mikä vapautuu kun ei tarvitse kokoajan olla hytkyttämässä ja hyssyttämässä pää punaisena huutavaa vauvaa... En edes tiennyt mulla olevan.
Ehdin touhuta kaikessa rauhassa ja jopa kahden kesken esikoisen kanssa - ollaan alettu taas tekemään meille tärkeitä retkiä lähiympäristön metsiin ja puistoihin. Ehdin pitää huushollin edes jotenkuten siistinä, ehdin pitää huolta itsestäni, ehdin pitää huolta jopa parisuhteesta.. Toki silloin kun tähtien asento sattuu oikein eikä väsymys ole ihan ylitsepääsemätöntä, mutta tiedätte kyllä varmasti mitä tarkoitan!
Arki muuttuu taas aktiivisemmaksi, pikkuhiljaa hyvä tulee - tässä kuitenkin ikäänkuin toivutaan tuosta todella rankasta ajanjaksosta kaikkien kannalta.
Vielä kun oppisin nukkumaan niitä päiväunia joista aina unelmoin..
Mut hei - siinä missä sen ensimmäisen puolen vuoden aikana eivät vaunulenkit tulleet kuuloonkaan (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta toki) niin nyt niistä on tullut jo ihan luonteva osa päivärutiinia ja ne on myös kaikista osallistujista kivoja. Että kyllä se mun lempeä elämäntaparemppakin etenee omalla painollaan - liikunnan osuus arjessa kasvaa pikkuhiljaa isommaksi!
Ehkä siitä kuitenkin lisää sitten jossain toisessa postauksessa? Eiks vaan?
Mä päätin myös jatkaa mun opintoja, ja sovittiinkin ryhmänohjaajan kanssa että pakerran verkkokursseja omaan tahtiini - ja jos sattuu olemaan luentoja etänä, niin osallistun niille. Mikäli joku ei ole ihan perillä, niin mä opiskelen kasvatus- ja ohjausalaa, nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi!
Vitsit, sitä tietää olevansa just eikä melkein omalla, oikeella alallaan kun opiskelu saa hyppimään innosta kattoon! Mutta yhtä innoissani oon myös siitä, että kotiäitiys on superihanaa ja siksipä juuri keskityn vain teoriaopintojen edistämiseen kotoa käsin.
Pian tässä perheessä onkin kaksi opiskelijaa, sillä myös M' alkoi halajaa koulun penkille - haki ja pääsi. Se tulee muuttamaan meidän arkea taas aika rutkasti, mutta eikös vaihtelu virkistä?
Mua vähän vaan jännittää, kun meidän kolmevuotias ottaa kaikki muutokset aina niin kovin raskaasti.. Hän on tähän saakka mennyt aina isin kanssa aamulla päiväkotiin, mutta sitten kun M' alkaa kulkea koulussa niin sinne vienti jää mun vastuulle - monet kiukut ja väännöt siitä varmasti aikaan saadaan, mutta apinanraivolla.. Apinanraivolla.
Inspiraatiotulva, tuo jokasyksyinen "ongelma" - on vetänyt mut tälle vuotta jo aika monta kertaa ihan jumiin. Tiedättehän kun ideoita on niin paljon, ettet tiedä mistä aloittaa? Ja sitten, kun tiedät mistä aloittaa, tulvii mieleen taas ainakin kymmenkunta uutta ideaa.. niin.
Mutta kai se on enemmän positiivinen kuin negatiivinen ongelma, joten!
Sellaista täällä - paljon kaikkea!
Ihan pian varmaan sataa jo lunta.. Tai tiedäppä tuota, HEI MUUTEN - meillä alkoi just syysloma!! Ja Luukas tulikin just sopivasti viime yönä kipeäksi... Se niistä viikonlopulle suunnitelluista aktiviteeteista siis, mutta minkäs sille mahtaa - levätään ja parannellaan, tai siis Luukas lepäilee ja parantelee. Sormet tiukasti ristissä ettei koko perhe ottaisi sairastaakseen samaa tautia..
Aloin tän postauksen läpi luettuani miettiä, että ehkei olekkaan tapahtunut niin paljoa kuin ajattelin? Ehkä arjen muuttuminen aktiivisemmaksi ja vauhdikkaammaksi sen helpottumisen myötä saa sen vain tuntumaan siltä että tapahtuu älyttömän paljon? Vaikkakin siis joo, tapahtuu paljon - ihan arkisia asioita. Arkea tapahtuu paljon.
Nyt mä mietin ihan liikaa, hohhoi.
Mukavaa lauantaita vaan!💛
🖤 Tiia Krista Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti