Aamu alkoi kello yhdeksän - yleensä meillä herätään 7-8 aikaan arkisin, nyt nukuttiin tyytyväisenä myöhempään, sillä tiedossa oli kotipäivä molempien lasten kanssa, räkänokkarockin ansiosta.
Tunti eteenpäin pojilla oli puhtaat vaatteet päällä ja vauhdikkaat leikit käynnissä olkkarissa - vilkuilin meininkiä sivusilmällä samalla kun siivosin aamupalan jälkiä keittiöstä.
Rasmus alkaa päivän ensimmäisille päiväunille aina klo 11-12, eikä se ollut eri tänäänkään. Tasan yhdeltätoista, ihan siis minuutilleen, alkoi kuulua leikkimatolta sen sortin kitinää että olisi aika kutsua päiväunimatti käymään. Olin ehkä vähän myöhässäkin, sillä meni puoli tuntia ennenkuin pienin antautui unen vietäväksi.
Kun Rasmus nukahti, laitettiin Luukakselle uusi poninhäntä päähän ja leikittiin tovi uusilla hiekkaleluilla, joita ei olla ehditty vielä ulos testaamaan. Pian pojun suusta pääsi ilmoille niin makea haukotus, että hän paineli tabletti kourassa lepäilemään hetkeksi makkariin. Huokaisin istuessani sohvalle - mikä autuas hiljaisuus.
12.50 kuului vaunuista ähinää merkkinä siitä että Rasmus on hereillä, tajusin istuneeni sohvalla Instagramia katsellen koko sen ajan.. Poju hymyili vinkeästi kun nostin hänet syliin. Huikkasin Luukakselle makkarin ovelta että äiti alkaa laittaa lounasta, laitahan tabletti kiinni. Kävin vaihtamassa Rasmukselle vaipan ja sulatin pakkasesta sosetta - jauheliha-tomaatti-pastaa, me syötiin Luukaksen kanssa edellisen päivän makaronilaatikon jämät.
Lounaalla vierähti huomaamatta tunti - Luukas söi kolme lautasellista ruokaa ja Rasmus vain haaveili samalla kun väisteli lusikkaa parhaansa mukaan, ei ollut tämä sose ihan lempparia. Meni kuitenkin edes puolet annoksesta. Sitten taas vaatteiden vaihto ja pojat leikkimään olkkariin että äiti saa siivottua keittiöstä lounaskaaoksen pois.
Vartin yli kaksi Rasmus päästi ilmoille pienen itkun, joka kertoi siitä että olisi maitohörpyn aika - nappasin hänet tissille syömään, ja huikkasin Luukakselle että hakee ulkovaatteet valmiiksi, lähdetään kohta pihalle. Hän ne reippaasti hakikin.. Mutta meni hermo, kun äiti ei heti ehtinyt auttamaan ihan tyhmän haalarin kanssa - haalari lensi kaaressa lattialle ja poika paineli syvien huokausten saattelemana omaan huoneeseensa. Ajattelin että noh, katsellaan sitä sitten kun Rasmus on syönyt.. Rasmus kuitenkin nukahti, ja siirsin hänet vaunuihin. Ihmettelin hiljaisuutta, ja huomasin kolmeveen nukahtaneen lattialle legopoliisiauto kainalossa - kävin varovasti nostamassa poitsun omaan sänkyynsä jatkamaan unia.
Kun kumpikin pojista nukkui, näin tilaisuuteni tulleen, nappasin koiran hihnan päähän ja käytin pihalla - älkää huoliko, ihan omassa pihassa vaan, että pääsi tarpeilleen. Sisälle tultua nappasin jääkaapista perunapussin, aloin kuoria ja pilkkoa perunoita valmiiksi Luukaksen toiveruokaa varten. Juuri kun sain viimeisen perunanpalan kattilaan, Rasmus heräsi - vartin tehotorkut. Imetin nopsaan ja tyrkkäsin pojun syöttötuoliin, että saan tehtyä sämpylätaikinan kohoamaan. Kun olin saanut sen tehtyä, keitin itselleni kahvit ja kaivoin Rasmukselle aamupuurolta ylijääneen soseen välipalaksi. Sotkuista hommaa kun samalla pärisytellään - taas kerran vaatteiden vaihto puhtaisiin. Sitten napattiin kaapista viimeiset Muumi-patukat ja piilotettiin ne isoveikalle.
Luukas heräsi viisi yli neljä, ja pääsi heti aarteenetsintään - tiesin, että poju tykkäisi siitä, mutta en arvannut miten paljon! Hän nimettäin ei halunnut edes syödä etsimiään patukoita, vaan ne piti piilottaa moonta monta kertaa uudelleen. Puoli tuntia siinä saatiin kulutettua ja oltaisi saatu varmasti pidempikin aika, mutta äitin oli pakko viheltää peli poikki ja ehdottaa ruoanlaittoa. Onneksi Luukas innostui siitäkin - yhdessä pilkottiin nakit nakkikeittoon ja pyöriteltiin sämpylät.
Puoli kuudelta päästiin syömään - kun me muut syötiin nakkikeittoa, sai Rasmus sormiruokailla kanapihvejä ja keitettyjä kasviksia. Syötiin kaikessa rauhassa kaikki saman pöydän ääressä ja hörpättiin tuttuun tapaan kahvitkin, ja sitten minä vetäydyin makkariin imettämään Rasmuksen ennen iltalenkille lähtöä - Luukas tuli meidän kanssa ruokalevolle, niinkuin yleensäkin. Vaikkei se ihan levolta tunnu, kun yksi hulivili pitää omaa hovinarrishowtaan vieressä. Vaan taas naurettiin niin että vedet valui silmistä ja mahaan sattui.
Tällä kertaa pääsinkin ihan kahdestaan koiruuden kanssa reippailemaan, kun Rasmus jäi isin kainaloon syömään varpaitaan eikä Luukaskaan halunnut mukaan - noh, vaihtelu virkistää.
Vähän oli viilenneiden kelien johdosta pöllöenergiaa tuossa karvakorvassa, ja seistiinpä me kahdeksan minuuttia paikallaankin - minä kun en metriäkään kävele jos nuo isot korvat ei kuuntele.
Otettiin myös pikku spurtit ja harjoiteltiin sitä kuuluisaa kontaktia, kun se tuppaa aina tasaisin väliajoin olla niinsanotusti kiven alla.
Kello oli 19.40 kun tultiin takaisin kotiin - Luukas halusi heti äitin laittavan hänelle iltapalaa. Nakkikeittoa, kasviksia ja sämpylää - no miksikäs ei, jaksaapahan nukkua, ajattelin. Samalla viskasin kaapista koiralle luun järsittäväksi - jokailtainen tapa, aina iltalenkin jälkeen luu. Samalla tavalla kuin joka aamu aamuruoan jälkeen hammasherkku - uskokaa kun sanon, että sitä ei kestä kukaan kuunnella jos näistä tutuista rutiineista poiketaan.
Vartin yli kahdeksan mikrotin Rasmukselle iltapuuron - istuttiin taas poikien kanssa saman pöydän ääressä kun M' lähti käymään kaupassa. Kävipä se samalla Postista mulle muutaman paketinkin hakemassa, toisessa oli Rasmukselle kettuvaatteita ja sukkia - siitä toisesta kuulette myöhemmin Instagramin puolella.
Kello alkoi olla jo paljon, joten hoidettiin äkkiä Luukaksen iltatoimet ja vein pojun miljoonan pusun ja halin saattelemana sänkyynsä matkaamaan Höyhensaarille. Ketunpoika meinasi unohtua, mutta onneksi poju siitä aina itse muistuttaa.
Kun Luukas oli sängyssä ja Rasmus ähräsi isin kanssa, aloin laittamaan huushollia siedettävään kuntoon - vihaan yli kaiken herätä sotkuiseen kotiin, joten siivotaan aina iltaisin päivän elämisen jäljet pois.
Kun suurimmat sotkut oli saatu pois, istahdin hetkeksi sohvalle lakkaamaan kynnet ja neulomaan - puoli yhdeltätoista Rasmus alkoi näyttää vihdoin väsymyksen merkkejä, joten käytiin vetämässä yökkäri päälle ja painuttiin pimeään makkariin. Eikä mennyt kuin kymmenen minuuttia, kunnes kainalosta kuului tyytyväistä nukkuvan vauvan tuhinaa.
Odotin sikeään uneen ja nousin sitten itse vielä iltapalalle - söin sämpylän, persikkarahkan ja kittasin kurkusta alas Marlin Neljä Hedelmää-mehua. Silmäluomet alkoivat jo painaa ihan kiitettävästi - koiran iltapissitys ja omat iltatoimet jonka jälkeen äkkiä sänkyyn.
Kello oli peiton alle kaivautuessa vartin yli kaksitoista - huokaisin ja mietin jo seuraavan päivän touhuja ennenkuin Nukkumatti kaappasi minutkin mukaansa Höyhensaarille.
...
Mitä mieltä te ootte - toimiiko mydayt tällä tavalla kuvien ja tekstin muodossa?
Mua vähän harmittaa, sillä muistin kyllä kirjata ylös päivän touhut, mutta kuvia tuli otettua hirveän vähän päivän aikana. Ehkä sitten, jos joskus vielä tällaisen toteutan, kokeilen sellaista kuva tunnin välein-taktiikkaa. Saa nähdä.
Mukavaa torstaita!
🖤 Tiia Krista Annika
