Arkisia ja ei niin arkisia haaveita

Mun haaveet ja unelmat ei ole maailmaa mullistavan suuria. En tykkää unelmoida sillä tavalla. Tykkään unelmoida sellaisista asioista, joilla on enemmän kuin 50% mahdollisuus toteutua.

Seuraavaksi mä kerron teille mun 10 haavetta, jotka on pinnalla just nyt!

Hyvistä yöunista. 

Kuten varmasti iso osa teistä tietääkin, niin meidän kuopusta ei ole siunattu hyvillä unenlahjoilla. Jokainen ilta on villi kortti - ikinä ei voi tietää moneltako hän suostuu nukkumaan, montako kertaa yön aikana herätään ja nukahdetaanko heti takaisin vai jäädäänkö hereille, ollaanko herätessä hyvällä tuulella vai kiukutellaanko.. jne. 

Treffeistä M'n kanssa. 

Meillä ei ole ollut M'n kanssa kahdenkeskistä aikaa sen jälkeen kun kuopus syntyi. Nyt alan kaivata sitä kipeästi, vaikka samaan aikaan kipuilen napanuoran katkaisun kanssa. 

Omasta verkkokaupasta. 

Haaveilen perustavani verkkokaupan, jossa myisin mun tekemiä käsitöitä. Periaatteessahan voisin avata tämän vaikka heti, mutta minusta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten en avaa.

Ajokortista. 

Vaikka podenkin aivan jäätävää rattikammoa, niin haaveilen tästä. Kyseessä on kuitenkin sen verran iso menoerä, että ei näillä tuloilla ihan yhtäkkiä tätä toteuteta. 

Kesätöistä. 

Olen nyt kolmena peräkkäisenä kesänä hakenut lukuisiin avoinna oleviin kesätyöpaikkoihin, mutta en ole päässyt yhteenkään. En edes haastatteluun. Se turhauttaa. Usein kuulee sanottavan että "kyllä tekevälle töitä löytyy" mutta minä en tätä pysty allekirjoittamaan. Jos sulla ei ole koulutusta eikä aiempaa työkokemusta, niin vaikka kuinka haluaisit saada töitä, ei niitä välttämättä löydy. 

Jatko-opinnoista. 

Haluaisin tämän kasvatus- ja ohjausalan tutkinnon suoritettuani jatkaa vielä sosionomiksi. 

Reissusta Lappiin. 

Ulkomaanmatkailu mua ei nappaa, mutta kotimaanmatkailu sitäkin enemmän - Lappi on mun kotimaanmatkailun bucket listillä kärkikolmikossa. 

Ratsastustunnista. 

Harrastin kahdeksan vuotta ihan aktiivisesti ratsastusta. Palo siihen oli niin kova että lähdinkin sitten peruskoulun jälkeen opiskelemaan hevosalaa. Unelma hevosalalla työskentelystä sittemmin kuitenkin romuttui, ja selän ollessa huonossa kunnossa jäi myös ratsastus. Vielä joku kaunis päivä mä aion sitä jatkaa. 

Siitä, että voisin hetken olla muutakin kuin vain äiti. 

Myöskään totaalista omaa aikaa mulla ei ole ollut kuopuksen syntymän jälkeen. Ensimmäisen puoli vuotta olin aivan kiinni koliikkivauvassa, ja sittemmin M'n opiskelut ja työkuviot jättivät arjen pyörittämisen pääosin mulle. 

Valkoisestapaimenkoirasta. 

Tämä rotu on mun koiratoiveissa ihan ykkösenä - valkkari olisi just eikä melkein meidän perheeseen sopiva. 

Mistä sä haaveilet just nyt?

🖤 Tiia Krista Annika