Arkisia ja ei niin arkisia haaveita

Mun haaveet ja unelmat ei ole maailmaa mullistavan suuria. En tykkää unelmoida sillä tavalla. Tykkään unelmoida sellaisista asioista, joilla on enemmän kuin 50% mahdollisuus toteutua.

Seuraavaksi mä kerron teille mun 10 haavetta, jotka on pinnalla just nyt!

Hyvistä yöunista. 

Kuten varmasti iso osa teistä tietääkin, niin meidän kuopusta ei ole siunattu hyvillä unenlahjoilla. Jokainen ilta on villi kortti - ikinä ei voi tietää moneltako hän suostuu nukkumaan, montako kertaa yön aikana herätään ja nukahdetaanko heti takaisin vai jäädäänkö hereille, ollaanko herätessä hyvällä tuulella vai kiukutellaanko.. jne. 

Treffeistä M'n kanssa. 

Meillä ei ole ollut M'n kanssa kahdenkeskistä aikaa sen jälkeen kun kuopus syntyi. Nyt alan kaivata sitä kipeästi, vaikka samaan aikaan kipuilen napanuoran katkaisun kanssa. 

Omasta verkkokaupasta. 

Haaveilen perustavani verkkokaupan, jossa myisin mun tekemiä käsitöitä. Periaatteessahan voisin avata tämän vaikka heti, mutta minusta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten en avaa.

Ajokortista. 

Vaikka podenkin aivan jäätävää rattikammoa, niin haaveilen tästä. Kyseessä on kuitenkin sen verran iso menoerä, että ei näillä tuloilla ihan yhtäkkiä tätä toteuteta. 

Kesätöistä. 

Olen nyt kolmena peräkkäisenä kesänä hakenut lukuisiin avoinna oleviin kesätyöpaikkoihin, mutta en ole päässyt yhteenkään. En edes haastatteluun. Se turhauttaa. Usein kuulee sanottavan että "kyllä tekevälle töitä löytyy" mutta minä en tätä pysty allekirjoittamaan. Jos sulla ei ole koulutusta eikä aiempaa työkokemusta, niin vaikka kuinka haluaisit saada töitä, ei niitä välttämättä löydy. 

Jatko-opinnoista. 

Haluaisin tämän kasvatus- ja ohjausalan tutkinnon suoritettuani jatkaa vielä sosionomiksi. 

Reissusta Lappiin. 

Ulkomaanmatkailu mua ei nappaa, mutta kotimaanmatkailu sitäkin enemmän - Lappi on mun kotimaanmatkailun bucket listillä kärkikolmikossa. 

Ratsastustunnista. 

Harrastin kahdeksan vuotta ihan aktiivisesti ratsastusta. Palo siihen oli niin kova että lähdinkin sitten peruskoulun jälkeen opiskelemaan hevosalaa. Unelma hevosalalla työskentelystä sittemmin kuitenkin romuttui, ja selän ollessa huonossa kunnossa jäi myös ratsastus. Vielä joku kaunis päivä mä aion sitä jatkaa. 

Siitä, että voisin hetken olla muutakin kuin vain äiti. 

Myöskään totaalista omaa aikaa mulla ei ole ollut kuopuksen syntymän jälkeen. Ensimmäisen puoli vuotta olin aivan kiinni koliikkivauvassa, ja sittemmin M'n opiskelut ja työkuviot jättivät arjen pyörittämisen pääosin mulle. 

Valkoisestapaimenkoirasta. 

Tämä rotu on mun koiratoiveissa ihan ykkösenä - valkkari olisi just eikä melkein meidän perheeseen sopiva. 

Mistä sä haaveilet just nyt?

🖤 Tiia Krista Annika

Arjen aakkoset - mitä on meidän normiarki?

Me RAKASTETAAN arkea. 

 Normiarki sopii meidän perheelle kaikkein parhaiten, mutta mitä se meidän normiarki on - mitä siihen kuuluu, mistä se koostuu? 

Koska mä rakastan arjen lisäksi aakkospostauksia, niin kerron teille meidän normiarjesta aakkosin! 

Aikataulut

Arki on sitä, että tehdään tietyt asiat tiettyyn aikaan - tai ainakin suurinpiirtein. Meillä ei noudateta mitään minuutilleen tarkkaa päivärytmiä, mutta pyritään mahdollisimman lähelle sellaista. 

Bath time

Meillä käydään pesuilla joka toinen päivä - keskiviikkoisin ja perjantaisin lämmitetään sauna, muuten käydään suihkussa tai pojat kylvyssä. Esikoinen kylpee puhallettavassa uima-altaassa ja kuopus ammeessa. 

Chilling time

Lepo/rauhoittumishetki kuuluu myös meidän päivittäiseen arkeen. Usein tämä pidetään päivällisen jälkeen - esikoinen saa katsoa tablettia kun imetän kuopusta. 

Dinner time

Päivällinen on meidän perheen päivän tärkein ateria - vaikka nyt ei ollakaan aina kaikki yhtä aikaa saman pöydän ääressä, niin oon pyrkinyt pitämään tän silti sellaisena rauhallisena yhteisenä ruokailuna jonka aikana jutellaan kuluneesta päivästä - vaikka olisin poikien kanssa kolmestaan. 

Etsiminen

Meillä on KOKOAJAN joku häveksissä. Erinäisten asioiden etsiminen on niin iso osa meidän arkea, että jos jonain päivänä ei ole jokin häveksissä, alkaa esikoinen kyselemään että "äiti, etsitäänkö jotain?".. 

Fyysinen

Kyllä mä sanon että tämä arjen pyöritys on aika fyysistä hommaa. 

Galleria

Meillä otetaan paljon kuvia. Ja sikäli hyvä että pojat onkin ihan linssiluteita. 

Happihyppelyt

Arkisin ulkoilu noudattaa aina tiettyä kaavaa - kun M'llä on aamuvuoroviikko niin mä kiikutan esikoisen päiväkotiin, sitten käyn puolenpäivän aikoihin kuopuksen ja koiran kanssa lenkillä ja illalla vielä iltalenkki. Kun M'llä on iltavuoroviikko, kuvio on muuten sama paitsi että minä haen esikoisen päiväkodista. 

Iltasiivous

Joka ilta iltapalan jälkeen alkaa tämä rumba, jossa siivotaan pois päivän aikana kertyneet sotkut - isomman kanssa yhdessä siivotaan hänen lelut paikoilleen, ja kun hän on pehkuissa jatkaa äiti loppuun. 

Tiskit koneeseen, keittiö kuntoon, isoimmat roskat rikkakihvelillä pois, tavarat paikoilleen ja pois robotti-imurin tieltä - se hoitaa loput. Usein myös moppaa imuroinnin lisäksi. 

Ihana painella peiton alle unille, kun ei ole aamulla herätessä hirveä sotku ja kaaos vastassa! 

Järjestetty tekeminen

Sen lisäksi että lapset touhuavat ja leikkivät omiaan, pyrin että miltei päivittäin olisi ainakin isommalle jotain mun järjestämää tekemistä. 

Se on milloin maalaamista, milloin askartelua, lautapeliä tai palapeliä, jumppaa liikuntalorukorteilla tai vaikka tiedekokeiden tekemistä. 

Oon kokenut tän meille tärkeänä osana arkea - homma pysyy hyvin hallinnassa ja kierrokset ei pääse nousemaan liikaa, kun hetkeksi keskitytään tekemään jotain yhtä asiaa kerrallaan yhteistuumin. 

Kotityöt 

Aamun ensimmäisiä kotitöitä on pyykkien ja tiskien laitto - jos on pestävää niin pyykkikone laitetaan laulamaan heti aamulla. Tiskikone samoin, ellei sitä ole pyöritetty jo illalla niinkuin yleensä tehdään - jos on, niin sitten se tyhjennetään. 

Tiskikone meillä pyörii joka päivä, pyykkikone joka toinen. Sitten toki yleispesuainetta kuluu kiitettävästi, kun pöytiä luututaan. Luuttuja ei kulu, kun on pestäviä malleja. 

Lukuhetket

Esikoinen kipaisee iltapalapöydästä valitsemaan valmiiksi mieleisen iltasatukirjan, ja se luetaan ennen hammaspesua ja sänkyyn menoa. 

M'

Vaikka mä pitkälti hoidankin tän arjen pyörittämisen itsekseni, niin en tee kuitenkaan kaikkea yksin. Me M'n kanssa jaetaan hommia aina hänen työvuorojen mukaan - esimerkiksi aamuvuoroviikoilla hän hakee esikoisen hoidosta, kun taas iltavuoroviikoilla hän vie. 

N-Y-T, nyt

Olen aika tarkka siitä, että arkisin asiat tapahtuvat nyt eikä kohta.

Esikoisella on ollut tapana vähän vitkutella kaiken kanssa, niin sille ei anneta arkisin aikaa - vaikkapa ulos lähtiessä aletaan pukemaan nyt, ruokapöytään tullaan nyt jne.

Toki esimerkiksi kesken olevan leikin saa lopettaa, mutta siihenkin olen kehottanut jo hyvissä ajoin ennen tätä nyt-"käskyä". 

Saattaa jonkun korviin kuulostaa kamalalta, mutta meidän arjen sujuvuuden kannalta tämä ei ole kamalaa - aivan päinvastoin. 

Ostokset

M' hoitaa sellaiset "päivittäiset" pienemmät ostokset, mä huolehdin kauppakassitilauksen ja käyn aika ajoin Tokmannissa haukkailemassa tarjouksia. 

Päiväkoti

Esikoinen on arkisin päiväkodissa, ja se onkin ihan loogisesti myös yksi iso arkea rytmittävä tekijä. 

Quart

Taisin tuolla aiemmin mainita, että meillä ei noudateta minuutilleen tarkkaa päivärytmiä, mutta pyritään kyllä mahdollisimman lähelle - vartintarkka on osuva. 

Ruoanlaitto

Mä pyrin aina kuun vaihtuessa suunnittelemaan meille ruokalistan valmiiksi seuraavalle kuukaudelle, ja teen sen perusteella tilauksen S-kaupat-sovelluksessa. 

Pääasiassa suunnittelen ja teen päivällisen aina kahdeksi päiväksi kerrallaan, ettei ihan joka päivä tarvitsisi viettää puolta tuntia tai tuntia hellan ääressä. 

Suunnitelmat

(.. ja varasuunnitelmat!) 

Mä pyrin siihen, että maanantaisin mietin viikon touhut yleisellä tasolla - mitä minäkin päivänä. Ja sitten joka aamu vielä tarkemmin, että mitä on tänään to do-listalla.

 

Tapahtumarikas

Meidän arki on yksi villi kortti: mitä hajoaa seuraavaksi, kuka satuttaa itsensä seuraavaksi.. jne. Täytyy olla silmät selässäkin, mutta harvoin sekään riittää. Eipähän olla ainakaan pumpulissa lapsiamme kasvatettu! 

Umpikujat

Välillä ollaan umpikujassa, mutta sitten käännytään takaisin etsimään toinen reitti sinne minne alunperin oltiin menossa - onneksi näitä umpikujia ei enää tulee niin usein mitä aiemmin, kun esikoisen jumitilanteet ovat harventuneet huomattavasti. 

Vuoroviikot

Tällä viittaan M'n työvuoroihin - ihan asutaan saman katon alla ja ollaan kimpassa edelleen, ihan vain ettei tule väärinkäsityksiä. Mutta tämä oli sana, joka parhaiten tätä meidän arkikuviota kuvaa. 

Joka toinen viikko iltavuoroa, joka toinen aamuvuoroa - sen ympärille mä rakennan meidän arjen ja sen mukaan mä sitä yritän pyörittää. 

Weekly planner

Meidän olohuoneen seinällä on Deseniolta tilattu Weekly Family Planner-juliste, jossa on oma sarake jokaiselle perheenjäsenelle. Tämä helpottaa meidän arkea ja sen suunnittelua huomattavasti. 

YouTube

Meillä on esikoiselle oma tabletti, ja hän saa sillä pelata tai katsoa videoita YouTube Kidsistä aina päivittäin. En ole pilkuntarkka ruutuajasta, mutta pidän kuitenkin huolen siitä ettei ruudun ääreen jumituta liian pitkäksi aikaa vaan tehdään muutakin. 

Zzz.. 

Nukkumaanmenoajat - 3v menee arkisin nukkumaan 21-22 aikaan, pienempi valvoo yleensä 22-23 asti. 

Itse painelen nukkumaan silloin, kun kuopus alkaa yöunille - eli aika lailla miten milloinkin sattuu. 

Xylitolipastillit

Meillä, kuten aivan varmasti monessa muussakin perheessä, syödään Herra Hakkaraisia. Äiti ei välttämättä aina muistaisi näitä antaa, mutta kyllä kolmevuotias muistaa muistuttaa. Onneksi! 

Åps

Äiti

"Äiti on se liima, joka pitää kaiken kasassa." 

Öö..

Me mietitään paljon - mietitään, pohditaan ja ihmetellään. Varsinkin esikoisen kanssa. Saatetaan istua sohvalla puolisen tuntia mietintämyssyt päässä miettimässä vastausta johonkin hänen äidille liian vaikeaan kysymykseensä.

Mitkä on sun arjen tärkeimmät tekijät? 

🖤 Tiia Krista Annika 

JOULULAHJAVINKIT lapsille ja vanhemmille

*postaus sisältää alekoodeja!

Jokaikinen vuosi sama tuskailu:

Mitä ihmettä lahjaksi kenellekin?

Tietysti aina kannattaa ihan ensimmäisenä kysyä olisiko lahjansaajalla jotain toiveita, mutta vastaus voi olla ympäripyöreä.

Silloin täytyy laittaa omat aivot raksuttamaan, eikä se ole välttämättä niin helppoa kuin voisi kuvitella.

LAPSILLE: taaperot & leikki-ikäiset

Puuhapuun Satuseikkailu

Tästä on mun Instagramissa käynnissä yhteistyöarvonta - Luukas tykkäs tästä niin paljon, että haluan vielä täälläkin vinkata! 

Rakennuslelut - legot, magneetit

Varsinkin magneetit on ollu meillä nyt hitti!

Puiset lelut 

Kestävyydeltään ihan ykkösiä! Ainakin VIGA, Little Dutch ja Brio näitä valmistaa ja on hyväksi todettuja. 

Taikahiekka

Jos lapsi tykkää hiekkalaatikkoleikeistä, voi talvi olla vähän tympeää sen kannalta - ainakin Luukasta kovasti ottaa aina aivoon, kun hiekka on jäässä eikä siihen kaivurin kauha pure. 

Pussilakanasetti

Tänä vuonna meidän kolmevuotias toivoi ihan itse Joulupukilta dino- ja kaivurilakanoita, missäpä sitä sen paremmin nukuttaisi kuin mieleisissä lakanoissa.

Oma astiasto

Luukas sai yhtenä jouluna kummilta lahjaksi oman astiaston, ja se oli mun mielestä superkiva idea!

Oppi & Ilo-tuotteet

Esimerkiksi Maalaa vedellä-kirja on ollut meillä kovin tykätty. 

Magneettikirjat

Ainakin Leikkien.fi löytyy näitä! Luukaksella on mummolassa tällainen ja on kovasti tykännyt - kuulin juttua että olisi pukinkonttiinkin lastattu samanmoinen.

Ääninappikirjat ja iltasatukirjat

Ääninappikirjat on lähestulkoon poikkeuksetta hittejä, ja iltasatukirjat listasin tähän ihan vaan sen takia että nää olis meillä ainakin tarpeellisia.

Lorupussit

Leikkien.fi löytyy näitäkin - meillä on ollut ihan hitti Liikuntalorupussi!

VAUVOILLE:

Vaatteet/lahjakortti vaatekauppaan

Mikäli 100% varmasti tiedät millaisia vaatteita äiti tykkää vauvalleen pukea niin osta vaatteita, mikäli et niin osta silloin lahjakortti johonkin vaatekauppaan.

Äänillä ja valoilla varustetut lelut

En ole tavannut yhtäkään vauvaa, joka ei tällaisista tykkäisi, joten.

Päivittäistarvikkeita

Vaippoja, korviketta, soseita.. Muista vaan aina varmistaa mitä vaippoja perheessä käytetään ja minkä kokoisia, sekä mitä korviketta! Nää on sellaisia lahjoja joita itse arvostaisin ja 100% varmasti tarpeellisia.

Ensiastioita ja/tai aterimia 

Tarpeellisia nämäkin, menee samaan kategoriaan kun ylempi vinkki! Esim. Twistshakelta saa kivoja ja laadukkaita astioita ja aterimia vauvoille - käyttämällä koodia BBPERHEILLAAN saat 20% alen tilauksestasi! Koodi on voimassa 13.12.2022 saakka. 

Kirjat, joissa on lyhyitä satuja tai loruja - tai pehmokirjat!

Pehmokirjat tai sellaiset kova- ja paksusivuiset kirjat sopivat myös vauvan itsensä käsiin, tavalliset paperisivuiset kirjat vanhemman luettavaksi.

Palikat

Palikat on hitti sekä vauvoille että vähän isommillekin lapsille - vauvoille löytyy myös pehmopalikoita ja erilaisia aistikuutioita!

VANHEMMILLE:

Lapsivapaata aikaa

Siis ihan oikeasti PARAS lahja minkä voit vanhemmalle antaa, on omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ilman lapsia.

Kahvia, kahvikuppi & suklaata

Klassinen lahja, joka toimii aina.

Lahjakortti

Ruokakauppaan, johonkin kivaan ravintolaan, parturiin/kampaajalle, kauneushoitolaan.. You name it.

Kuulokkeet

Mikäli tiedät lahjansaajan tykkäävän musiikin, podcastien tai äänikirjojen kuuntelusta, niin voin lämpimästi suositella Sudion kuulokkeita! Koodilla LETSPERHEILLAAN15 saat 15% alen kaikista Sudion tuotteista. Koodi on voimassa 1.2.2022 saakka, joten kannattaa pitää tää mielessä vielä joulun jälkeenkin! 

Julisteet tai taulut

Jos lahjansaaja tykkää sisustaa, niin kannattaa käydä kurkkaamassa Desenion huikeaa valikoimaa - täältä saat koodilla XMASPRESENTS 10% alen! Alennus ei koske kehyksiä, eikä handpicked- tai persoonallisia julisteita ja on voimassa 17.12 saakka.

Ihanaa joulunodotusta jokaiselle!

Ja tsemppiä viime hetken joululahjaostoksiin - toivottavasti tästä postauksesta oli edes jollekin jotain apua!✨ Ja hei, nää vinkithän pätee muutenkin kuin jouluna!🤍

🖤 Tiia Krista Annika

MEIDÄN VIIKKO - uusi arki

Tän postauksen oli alunperin tarkotus kertoa meidän syyslomasta, mutta koska sairastuvalla ei mitään hirveän hienoa tai kiinnostavaa tapahdu niin pidätin oikeuden vaihtaa viikkoa seuraavaan.

Viime viikolla meillä alkoi tosiaan uusi arki, kun M' lähti naapuripaikkakunnalle opiskelemaan. 

Miten tää arjen muutos sujui, mitä piti sisällään ensimmäinen viikko uutta arkea? Minäpä kerron teille - ainakin kiukuttelua ja lohtuhaleja, Postipaketteja, päiväunia ja sitä meille olennaista hullunmyllyä.

MAANANTAI

Uusi arki koitti, mukamas liian äkkiä. M'llä soi kello kuudelta, että hän ehtii ajella kello kahdeksaksi kouluun naapurikaupunkiin. Silmät avatessa iskee hirveän kova jännitys - Luukas ottaa kaikki muutokset niin raskaasti, eikä tämäkään ole sen suhteen poikkeus.

Ensimmäiset itkupotkuraivarit tulivatkin jo heti herättyä, kun ei päässyt isin syliin. Päästiin kuitenkin harmista yli ja lopulta kelpasi äitinkin syli jaettuna pikkuveljen kanssa. Mitään kovin ihmeellistä me ei maanantaina päivällä tehty, mutta illalla kävin Tokmannissa tarjoushaukkailemassa ja hakemassa uuden talvitakin Postista. Ruokana meillä oli Luukaksen toiveesta hänen lempiruokaansa - nakkikeittoa, sitä meillä syödään "usein." Eli suurinpiirtein kerran kuukaudessa.

Illalla käytiin vielä poikien kanssa pesulla ja minä kävin tuttuun tapaan reippailemassa Leon kanssa. Kun lapset matkustivat höyhensaarille, asetuttiin M'n kanssa sohvalle mukavasti ja laitettiin Netflixistä Blacklist pyörimään.

TIISTAI

Vierailin @perhearkea-tilillä Instagramissa mydayn merkeissä. Pojat olivat TODELLA unisia, vetivät sikeitä pitkälle aamupäivään asti. Päivä saatiin kulumaan nopeasti leikkimällä yhdessä ja käymällä "rentouttavalla" päiväkävelyllä koko sakki, ihan vaan päästelemässä savuja ulos korvista. Piilotin myös Luukakselle Muumi-patukoita hänen huoneeseensa, jos tuo poika jotain rakastaa niin aarteenetsintää.  

Kun M' tuli iltapäivällä kotiin, juotiin pullakahvit ja Luukas aloitti koko illan kestävän huutometakan - näin hän usein tuo ilmi harmituksen tai ikävän, joten sitä me kyllä osattiin odottaakin. 

Posti toi tiistain kunniaksi Jollyroomin paketin josta paljastui Luukaksen uudet hienot talvikamppeet - poju ihan itse ne valitsi. Jännä vaan, ettei hän niitä suostunut päälleen laittamaan.. 

KESKIVIIKKO

Ihan tavallinen päivä, vielä poikien kanssa kotona palautumassa flunssasta, joka jätti jälkeensä jäätävän väsymyksen. Taistelin hiki hatussa pyykkivuorten kanssa, ja yritin houkutella Luukasta tekemään mun kanssa hänelle vaatetilausta - huomasin nimettäin pyykkirumban keskellä ettei muutamat housut lisää pojun vaatekaappiin olisi pahitteeksi - mutta hän ei ollut väsykiukultaan kovin innostunut siitä, niin jätettiin tekemättä.

M' toi kotiintullessaan tuliaisia meille kaikille - Rasmukselle Brion puisen helistimen (sellainen "häkki" missä on kulkunen sisällä), Luukakselle uuden hienon roska-auton ja mulle &-merkin muotoisen sisustusvalon. 

Posti toi täydennystä Rasmuksen seuraavan koon vaatevarastoon - kaksi Newbien ihanaa jumpsuittia ja kettubodyn, jonka bongasin FB-kirppikseltä. Niiden lisäksi Serpentiini.fistä tilatun juuttisukka-joulukalenterin pojille valmiiksi.

Illalla sain vihdoin ja viimein palautettua yhden koulutehtävän ja tuuletin sitä - mutta se tuuletus lakkasi viimeistään yöllä kun puhkeamassa olevat alakulmahampaat valvottivat perheen pienintä ja siinä sivussa äitiä pitkälle yöhön saakka. 

TORSTAI

Luukas pääsi vihdoin palaamaan päiväkotiin. Mua jännitti julmetusti että kuinka selvitään Rasmuksen ja Luukaksen kanssa aamusta, mutta se meni ihan yllättävän hyvin - Luukas lähti reippaana ja innokkaana hoitoon, Rasmus nukahti vaunuihin matkalla. Kotiin palattua sain juoda kahvin rauhassa ja istahtaa koulutehtävien ääreen - vaikkakaan niistä ei mitään 1h unisaldolla tahtonut tulla. 

Ruoaksi väkersin kanapastaa, ja M'n tultua kotiin mallailtiin seinälle hylly, jonka hän toi mulle Jyskistä tullessaan. 

Iltalenkkiajan työnjako toteutettiin tällä kertaa niin että mä nappasin Rasmuksen vaunuissa mukaan ja Luukas lähti sillä aikaa käymään isin kanssa kaupassa, kun oli sitä toivonut ja hokenut koko päivän päiväkodista tultuaan. Kävivät reippaina hakemassa mun paketitkin Postista - sieltä paljastui yllänäkyvät Oppi&Ilon Minun kirjani pojille, ja toisen paketin sisältö (H&M) koostui Rasmuksen neule-fleecehaalarista, neule-fleecekypärämyssystä, yhdestä yöpuvusta ja mun sukista ja alusvaatteista. Illalla vielä saunottiin ja paineltiin saunanraikkaina pehkuihin.

PERJANTAI

Kiukkuaamu, mutta selvittiin kuitenkin ihan ajoissa päiväkotiin - tähän väliin täytyy vähän kehua, että me ollaan Luukaksen kanssa opittu hirmu hyvin pääsemään kiukuista yli! Niitä jumeja, mitä aiemmin tuli poikkeuksetta päivittäin, tulee nykyään todella harvoin. 

Tsekkasin Rasmuksen nukkuessa ruokalistan valmiiksi ja näpyttelin sen mukaan kauppakassitilauksen menemään. Väsymys oli niin hurja, että päässä pyöri - ulkoilma virkisti aina hetkeksi, muttei siitä pitkää iloa saanut. 

Huusin miltei hallelujaa kun M' tuli kotiin ja painelin ensitöikseni sänkyyn lepäämään - ulkoistin kotityöt ja Leon iltalenkityksenkin hänelle, sillä jos jotain mun oli pakko saada niin lepoa. 

Käytiin kuitenkin illan päälle vielä Luukaksen kanssa Tokmannissa metsästämässä pojulle led-ilmapalloja jotka hän mainoksesta bongasi, löydettiin kuin löydettiinkin niitä ja paljon muutakin. Vitsit miten onnellinen Luukas olikaan, kun sai pimeässä loistavan dino-ilmapallon! 💚

Kipaisin samalla reissulla Postista toisen HM:n paketin, jossa tuli iso kasa sisävaatetta Rasmukselle. Huokaisin helpotuksesta tyrkätessäni ne vaatteet pesuun, nyt alkaa seuraavan koon vaatearsenaali olla jo ihan kelvollinen. 

LAUANTAI

Tarkoitus oli pitää siivouspäivä, mutta miesväki päätti että pyh, me lähdetään käymään mummolassa. Ja sinne me sitten ajeltiinkin, M'n vanhempien luo. Tultiin sieltä takaisin kotiin puoli seitsemän aikaan ja tyrkättiin sauna lämpeämään. Saunottiin ja tehtiin iltapalaksi lämpimiä voileipiä. 

Kun pojat nukkuivat, laitettiin taas M'n kanssa Blacklist pyörimään ja syötiin sipsiä sitä sohvan nurkassa tuijottaen, ihan liian myöhälle yöhön.. 

SUNNUNTAI

Tämä päivä kului siivotessa huushollia ja tehdessä Luukaksen toiveesta pizzaa. Sellainen meidän tapaan "rento" päivä. Ja mikäs olisikaan sen parempi tapa valmistautua uuteen viikkoon. 🤍

Sellainen oli meidän viikko, ensimmäinen viikko uutta arkea - ja hyvin selvittiin, vaikka itse sanonkin! Nyt se viime viikon uusi arki tuntuu jo ihan tavalliselta eikä niinkään enää uudelta ja erilaiselta - niin hyvin me siihen kiinni päästiin. 

🖤 Tiia Krista Annika

PIHISTÄN VS PANOSTAN

Hepskukkuu! Tässä postauksessa puhutaan rahasta, tai no pikemminkin

siitä että mihin sitä rahaa käytetään.

Mistä pihistän, ja mihin panostan?

Kun ei mitään miljonäärejä olla, niin sitä väkisinkin joutuu jostain toisesta asiasta pihistämään kun johonkin toiseen panostaa rahallisesti. 

Selvennyksenä, pihistän = asia johon käytän vain vähän rahaa ja panostan = asia johon voin käyttää paljonkin rahaa.

PANOSTAN...

Lapsiin. 

Tuskin ketään hirveästi yllättää, kun on kyseessä kahden lapsen äiti. Instagramissa jo tätä vähän avasinkin: voin kuluttaa lapsiin vaikka tonnin eikä "tunnu missään". Viimeisimpiä hankintoja lapsille - uudet talvikamat Luukakselle ja Rasmukselle iso kasa seuraavan koon vaatetta. Ja tänään lähtee tilaukseen vaatetta myös Luukakselle, sillä huomasin että poitsun housuvarastot alkaa olla aika nihkeät.

Koiraan.

Ei tämäkään varmasti yllättänyt. Jos Leo tarvitsee jotain, niin se ostetaan, that's it.

Viimeisin hankinta Leolle oli uudet valjaat ja hihna - hihna turvalukolla kun tuo veijari sai hajotettua entisen. Valjaat vähän muuten vaan, kun halusin paremmat mitä entiset - valjaidenkin suhteen mun kriteerit oli aika kovat, joka teki niille myös sitä hintaa.

Ruokaostoksiin.

Tämä on myös sellainen iso kuluerä, ja "mielelläni" myös upotan rahaa ruokaan sillä haluan kuitenkin lasteni syövän hyvin ja monipuolisesti. Vaikka valitsen usein sen halvemman vaihtoehdon, mikäli olen sen hyväksi todennut, en silti koe pihisteleväni tässä sillä pidän huolen aina ensimmäisenä siitä että meillä on kaapit täynnä ruokaa. 

PIHISTÄN:

Itsestäni. 

Kaikista minuun itseeni liittyvistä hankinnoista. Oikeasti KAIKISTA. Verrataan vaikka Luukaksen talvikamoja jotka maksoivat reilun satasen, ja mun uutta talvitakkia joka maksoi 40€. Tai Rasmuksen vaatevaraston täydennystä reilulla sadalla eurolla, ja mun sukkia + alusvaatteita joille tuli hintaa ihan muutama hassu kymppi. Ei varmaan erikseen tarvitse selventää että kummatko näistä hankinnoista saivat aikaan hampaiden kiristelyä ja hiusten päästä repimistä?

Tosin, tämä pihistely on opettelun alla. Yritän kovasti opetella sitä, että voin tehdä hankintoja myös itselleni mikäli siihen on varaa tai tarvitsen jotain - ilman että siitä tarvitsee potea huonoa omaatuntoa seuraavan vuoden ajan.

Kodin hankinnoista.

Tämä on myös ehkä sellainen minuun itseeni liittyvä, sillä jos esimerkiksi haluaisin ostaa jonkun sisustusjutun, niin se usein kaatuu siihen etten raaski. Olen esimerkiksi ikuisuuden haaveillut Vallilan verhoista olohuoneeseen, mutta en ole koskaan raaskinut ja siksi meidän olohuoneessa ei ole verhoja ollenkaan. Kun en kuitenkaan kelpuuta muita kuin ne mitkä olen kauan halunnut, ja olen vain jäänyt odottamaan sitä että raaskin.

Tekniikasta.

Esimerkkinä vaikkapa tilanne, että tarvitsen uuden puhelimen. Ensinnäkin, se ostetaan osamaksulla. Toiseksi, siinä etsitään hyvää hinta-laatu suhdetta eikä edes katsota mitään Iphoneja päin. 

Rasmuksen synnyttyä olen alkanut haaveilla mm. robotti-imurista ja kuivausrummusta arkea helpottamaan, mutta ei - ennemmin imuroin vanhalla kunnon Kärcherillä vauva sylissä hiki hatussa ja levitän kuivumaan lähes aina moneen kertaan pyöritettyjä pyykkejä kahdelle pyykkitelineelle jotka vievät meidän pukuhuoneesta tilaa puolet.

Tähän loppuun voisin vielä paljastaa, että kun päätin jatkaa opintojani myös nyt kotiäitiyden aikana - yksi iso syy siihen oli raha. Se, että sitä rahaa olisi edes sen opintotuen verran enemmän. 

Vaikka se tietääkin entistä enemmän työtä ja tekemistä, niinkuin ei päivissä olisi jo muutenkin liian vähän tunteja, niin tässä me nyt ollaan ja suorituksia tulee. Mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi, kun haluaa tarjota heille parasta.

Mistä sä pihistät, ja mihin panostat?

🖤 Tiia Krista Annika

ÄITIYDEN AAKKOSET

Musta on ihan hurjan hauska tehdä tälläsiä aakkospostauksia eri aiheista, ja tällä kertaa saatte luettavaksenne äitiyden aakkoset - äitiys aasta ööhön.

Antaisitko?

Antaisitko, saisinko, auttaisitko.. Näitä me ollaan nyt harjoiteltu Luukaksen kanssa paljon. Että miten pyydetään nätisti - hän mieluiten vain komentaisi.

Banaani

Hedelmä, jota meillä on AINA oltava kotona - Luukaksesta on nimettäin tullut banaanifani, ja hänen maailmansa kaatuu jos joutuu sanomaan "ei ole".

Checklist

Tiedättehän, kun lähtee lasten kanssa jonnekin: "onhan vaippoja, kosteuspyyhkeitä, vaihtovaatteita, maitoa, tuttipullo, lempparilelut??" Sen käy mielessään läpi vähintään kymmenen kertaa että onko kaikki, onko nyt varmasti kaikki - lähes aina jotain unohtuu silti.

D-vitamiini

Meillä vauvan D-vitamiini säilytetään hoitopöydän päällä että se muistetaan antaa - hah, unohtuu silti joskus!

Meidän pojille kummallekkin on sopineet ensimmäiset kokeillut D-vitamiinit - neuvolasta saadut Minisunit.

En tiedä

Yksi sana - kyselyikä. Siis ai jestas miten vaikeita kysymyksiä osaa esittää jopa kolmevuotias.. Aina äiti ei vaan tiedä.

Flunssa

No se pelätty pirulainen, joka sekoittaa tullessaan ihan kaiken ja lukitsee neljän seinän sisälle ilman ihmiskontakteja odottamaan pään hajoamista. Lapsiperheissä myös suht yleinen pirulainen, ainakin jos lapset on päiväkoti-, eskari- tai kouluikäisiä.

Galleria

Puhelimen galleria täynnä lasten kuvia, ja siinä sivussa kaikkea muutakin. Tässä uudessa puhelimessa galleria on vielä suht tyhjillään - kaiken kaikkiaan siellä on 346 kuvaa ja videota.

Hullunmylly

Sana, joka kuvailee meidän arkea just eikä melkein osuvasti.

Ilmatieteenlaitos

Ennen lapsia ei tullut paljoa kytättyä säätiedotuksia, mutta nyt tulee kyllä kytättyä sitten siitäkin edestä. Ei meitä oo sokerista tehty ja osataan pukeakin riittävästi, mutta Rasmus kun ei vaunuissa viihdy, niin ei esimerkiksi kaatosateella ulos lähdetä.

Jokapäivä

Äitiys on ns. jokapäivätyötä. Ja kokopäivätyötä. Josta ei saa palkkaa, mutta saa silti. Monimutkaista, mutta parasta. Ja pahinta. Kaikkea.

Ketunpoika

Ketunpoika punaturkki on Luukaksen unilaulu - mummo sitä alunperin pojalle lauloi, sitten sitä alettiin vaatia kotonakin ja äitinkin oli pakko se opetella. Onneksi on YouTube.

Lapsiluku

Ei ole täynnä vielä - haluaisin vielä kolmannen. Kolmen kopla olisi täydellinen. Mutta vielä ei ole sen aika.

Musiikki

Meillä kuunnellaan usein radiota - kun Rasmus oli pienempi ja arki oli vauvan huutoitkun säestämää, laitoin usein Bassoradion pauhaamaan ja tanssittiin. Sillä tavalla jaksoi paremmin ne kaikki itkut ja huudot, vaikka rankkaa oli silti.

Newbie

Lastenvaatemerkki, johon oon ihastunut täysillä sen jälkeen kun Rasmus syntyi - bongailen paljon tän merkin vaatteita mm. nettikirppareilta. Tää on lähinnä Rasmuksen juttu, sillä Luukaksen tyylisiä vaatteita ei Newbieltä oikein löydy.

Odotatko hetken?

Puhekielessä "ootatko hetken" - tätä odottamista on myös harjoteltu, sillä Rasmuksen synnyttyä Luukakselle iski sellanen KAIKKIMULLEHETITÄNNENYT.

Päiväkoti

Me ollaan ihan SUPER onnekkaita, kun Luukaksella on niin ihana hoitopaikka - päiväkoti on helpottanut meidän arkea todella paljon, ja Luukas rakastaa olla siellä. Tän merkityksen huomaa parhaiten silloin, kun se on ollut poissa pelistä vaikkapa sairastelun takia.

Quart eli vartti

Kaikki tapahtuu meillä ns. vartin päästä, eli viiveellä. Usein jokainen on jotain vailla samaan aikaan, joten joku joutuu aina odottamaan, niin valitettavaa kuin se onkin - viitaten kohtaan O.

Rankka elämä

Kolmevuotiaan rankka elämä. Luukas hokee tätä lausetta oikeasti päivittäin, ja ette tiedäkkään kuinka tunteella se tulee.

Syvä huokaus ja "mulla on niin rankka elämä". En kestä.

Sattuko!?

Tätä saan minä olla huutelemassa lähes poikkeuksetta päivittäin - kolmevuotiaan vauhti on usein niin huumaavaa, että alta aikayksikön ollaan mukkelismakkelis. 

Tissit

Hah, nepä ne - imetyksen kannalta ne on välttämättömät. Alunperin mun piti imettää Rasmusta puolivuotta, mutta nyt on menty jo yli siitä, enkä aio lopettaa.

Poju saa kyllä myöskin korviketta - ehkä kerran viikkoon tai kahteen, silloin kun meillä on vieraita tai me ollaan kylässä.

Univelka

Sitähän on kertynyt, ja PALJON. 

Varovasti!

Jatkoa kohtaan S - varovaisuudesta täytyy muistuttaa USEIN, mutta turhan usein saa kyllä muistuttaa kuuroille korville.

Wau!

Luukas RAKASTAA maalata vesiväreillä, ja esittelee aina niiin ylpeänä teoksiaan. Joka kerta se saa aikaan wau-reaktion, sillä onhan hän nyt ihan älyttömän taitava.

Yhteishuoltajuus

Niin kiitollinen siitä, että saan jakaa tän kaiken vastuun ja vanhemmuuden kiemurat toisen kanssa.

Zombie

Liittyy vahvasti kohtaan U.

Xylitoli

No ne Herra Hakkaraiset, jotka unohtuis antaa, ellei kolmevee niitä muistais itte pyytää.

Åhå tai åps

Oho tai ops siis - vahinkoja sattuu. Paljon. Päivittäin. Meille kaikille.

Äiti

Olen ennenkaikkea äiti, vaikka olenkin myös paljon muuta kuin vain äiti. 

Ööö..

Äitiaivot - kuin perunamuusia, kukkakaalia ja joskus jopa hernekeittoa.

...

Tääkin voisi olla hauska uusia vuosittain, niinkuin aioin tehdä myös Elämäni aakkosten kanssa! 

Mutta nyt mä toivotan teille kaikille kivaa lauantaita! 🤍

🖤 Tiia Krista Annika

1, 2, 3, GO! - elämäntaparemppa

Syyskuu on jo täydessä vauhdissaan, ja monelle tää kuukausi on sokeriton.

Itse en ihan niin hurjaksi uskaltanut heittäytyä, mutta laitoin kuitenkin käyntiin elämäntaparempan - lempeän sellaisen, jonka tavoitteena ei ole jokin tietty vaa'an lukema vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan kokonaisvaltainen hyvinvointi.

No joo, okei, on mulla tavoitepainokin.

Muutaman ylimääräisen kilon haluan pudottaa pois painamasta tässä samalla - mutta se menee siinä sivussa.

Tässä postauksessa kerron teille, miten mä lähden tätä mun elämäntaparemppaa toteuttamaan!

Asia 1 - RUOKAILUTOTTUMUKSET

Olipa hankalaa keksiä tähän sopiva sana, mutta se se on - ruokailutottumukset. 

Tää on ykkösjuttu siksi, että mun ruokailutottumukset on niin persellään suoraansanottuna, kuin voi vaan olla. 

Rasmuksen syntymän jälkeen mun oma syöminen aina jäi - en ehtinyt syödä, ja lopulta unohdin koko asian. Pitkän aikaa elin päivälliseen saakka pelkällä kahvilla. Ja sitten tuli se iltaherkuttelu - vedin päivittäin suklaata, sipsiä, jäätelöä.. mitä nyt ikinä tekikään mieli.

And here we are - sokerikoukku on PAHA. 

Eli - ruokarytmi kuntoon! Ihan en usko pystyväni suorilta viiteen ateriaan päivässä, joten tavoittelen neljää. Herkkujen suhteen - yksi herkkupäivä viikossa. Monivitamiiniporeet päivittäiseen käyttöön + kofeiinin (kahvi ja energiajuomat) vähentäminen, sillä niiden päivittäinen määrä on järkyttävä.

Aion siis syödä ihan perus terveellistä kotiruokaa, en ala millekkään dieetille tai laske kaloreita - tiedän ettei sellainen sovi mulle ollenkaan.

Asia 2 - LIIKUNTATOTTUMUKSET

Mä liikun kyllä päivittäin - koira on lenkitettävä ja esikoinen haettava päiväkodista, mutta siihenpä se mun liikkuminen sitten jääkin. Tai no joo okei, satunnaista vauvajumppaa Rasmuksen kanssa, mutta nimenomaan satunnaista. Joten aika yksipuolista mun liikkuminen tuppaa olla.

Eli - monipuolisempaa liikuntaa, ja enemmän! Pikkuhiljaa taas pidempiä lenkkejä koiran kanssa, joogaa iltaisin ja lihaskuntoa omaa kehoa kuunnellen.  Eikä kannata unohtaa venyttelyä, kokemuksen syvällä rintaäänellä ja joskus yleisurheilua + montaa muuta urheilulajia harrastaneena tiedän, kuinka tärkeää se on.

Mulla olisi kova hinku aloittaa myös juokseminen koiran kanssa, mutta se ei ole vielä ihan tämän hetken juttu - jos nyt ensin kohotellaan sitä lihaskuntoa.

Asia 3 - UNI JA LEPO

Puolivuotta ei niin helppoa vauva-arkea on aikaansaanut melkoiset univelat, ja mä olen älyttömän huono niitä kuittaamaan. Nyt, kun Rasmus on alkanut nukkumaan pidempiä päiväunia ja Luukas on päiväkodissa, mulla olisi mahdollista toteuttaa sitä kuuluisaa "nuku silloin kun vauva nukkuu". Mutta en toteuta - en osaa/pysty asettumaan päiväunille, kun mielessä vilisee pitkä lista tekemättömiä asioita nonstoppina.

Eli - aion opetella nukkumaan päiväunet, ja menemään ajoissa yöunille. Ja aion opetella lepäämään silloin, kun siihen mahdollisuus on. Aion iskostaa päähäni riittävän unen ja levon tärkeyden, vaikka kyllähän mä tiedän että ne on ensiarvoisen tärkeitä juttuja, mutta ehken jotenkin sisäistä sitä suorittaessani arkea ihan huomaamattanikin.

Asia 4 - tai pikemminkin asiaT.

Mä haluan oppia taas huolehtimaan myös itsestäni, sillä olette varmasti kuulleet sanonnan "kun äiti voi hyvin, lapset voi hyvin" joka pitää paikkansa.

Ihan siis esimerkiksi ihonhoito on jäänyt. Puhumattakaan hiustenhoidosta, ja entäs se kuuluisa äidin oma aika? Se on aina ollut mun suurin kompastuskivi.

Mielikin kaipaa hoivaa ja huolenpitoa, ja se usein unohtuu - sen muistaa vasta sitten kun on jo vetänyt itsensä ihan äärirajoille. 

Eli - opettelen kuuntelemaan itseäni. Opettelen kuuntelemaan mitä mun kropalla, iholla, hiuksilla ja mielellä on sanottavaa ja mitä ne milloinkin tarvitsee - ja toteuttamaan ne tarpeet, toki mahdollisuuksien mukaan, mutta kuitenkin! 

Sellaista täällä siis on meneillään, pikkuhiljaa hyvä tulee - menee varmasti muutamia viikkoja jo pelkästään siihen, että näistä muutoksista tulee rutiinia ja helppoa ei satavarmasti tule olemaan.

Ihan ensi alkuun alan pitämään ruokapäiväkirjaa, että pääsen itsekin kärryille missä sen suhteen oikein mennään - siinä sivussa merkkaan myös liikunnat ylös, ja seuraan unta.

Jos totta puhutaan, niin mua jännittää - elämäntaparemppa hektisen pikkulapsiarjen keskellä kun ei ole ihan piece of cake - mutta syteen tai saveen.

🖤 Tiia Krista Annika

Poikien eroavaisuudet ja samankaltaisuudet

Tää on yksi toivotuimmista postauksista, ja nyt mä sen vihdoin julkaisen! 

Meillä on kaksi ihanaa poikaa - ulkonäöllisesti aivan samannäköisiä, mutta siihenpä ne samankaltaisuudet sitten jäävätkin, sillä muutoin veljekset ovat kuin yö ja päivä - ihan erilaisia.

Eikä se tullut yllätyksenä, sillä jo Rasmusta odottaessa sanoin M'lle, ettei varmasti päästä yhtä helpolla tämän toisen kanssa.

Ensimmäinen ero mikä me huomattiin pojissa olevan, on nukkuminen.

Luukas on aivan vauvasta saakka ollut hyvillä unenlahjoilla siunattu.

Hän nukkui alusta saakka pinnasängyssä, ei herännyt pieniin tai vähän isompiinkaan ääniin, ja veti pitkiä päiväunia.

Rasmus sai valitettavasti syntyessään äitin unenlahjat - perhepeti olikin alusta saakka ainoa vaihtoehto, jos mietitään sitä haluanko minäkin joskus saada vedettyä unta kaaliin. Jotta hän pystyy nukkumaan, on oltava hiljaista. Ja tehotorkut ovat Rasmuksen juttu.

Toinen iso eroavaisuus on viihtyvyys.

Luukas viihtyi vauvana suurinpiirtein missä vain ja miten päin vain. Sitteri, leikkimatto, vaunut, ihan vaan lattia.. kaikki kävi. Ja autossa hän viihtyi myös ihan superhyvin! Luukas viihtyi myös yksikseen, ilman että tarvitsi jommankumman vanhemmista olla kokoajan viihdyttämässä tai leikittämässä.

Rasmus taas on ollut kirjaimellisesti sylivauva - viihtynyt vain sylissä, ja nukkunut päiväunetkin vain sylissä. 

Vaunut on hänelle ehdoton ei, ellei hän sitten siellä nuku - myös kaukalo ja auto saavat aikaan korviahuumaavan ja sydäntäsärkevän itkun hereillä ollessa.

Kolmas ero on SYÖMINEN. 

Luukaksen kanssa aloitettiin kiinteät 4kk iässä, kun hän oli korvikevauva. Poika veti alusta saakka kuin vanha tekijä, ja mm. puuro meni tavan hiutaleista tehtynä myös. Sormiruokailu aloitettiin puolivuotiaana, ja sekin lähti hyvin äkkiä sujumaan kuin vanhalta tekijältä.

Rasmus on isoveljensä vastakohta siinä mielessä, että tämä poika onkin sihtikurkku ja "herkkä sattumille". Kiinteät aloitettiin hänenkin kanssa jo ennen puolenvuoden ikää, sillä Rasmus alkoi kovasti kiinnostua ruoasta ja halusin käyttää sen niinsanotusti hyväksi. 

Muita eroja ovat mm. se, että Luukaksella ei ollut vauvana pahemmin mahavaivoja, mutta Rasmuksella sitten siitäkin edestä - Luukas oli hyväntuulinen ja tyytyväinen vauva, kun taas Rasmuksen ensimmäiset 5kk olivat yhtä huutoitkua.

Luukas ei reagoinut rokotteisiin oikeastaan mitenkään, joku rokote saattoi nostaa pientä lämpöä mutta muuten säästyttiin sairasteluilta aina päiväkodin aloitukseen asti - Rasmus onkin tähän mennessä saanut jo kuumekouristuksen. Rasmus on ylipäätänsäkin paljon herkempi vauva mitä isoveljensä oli: esimerkiksi maha reagoi aikalailla kaikkeen, ja kovat äänet pelottavat.

Ja näitä eroavaisuuksiahan tulee vielä varmasti lisääkin, kun Rasmus kasvaa.

Luukas on aina ollut ihan isin poika, Rasmuksesta tulikin sitten äitin poika.

Niinhän sitä sanotaan, että vastakohdat täydentää toisiaan - äitin rakkaat pojat.💙

🖤 Tiia Krista Annika

Milloin viimeksi x50

Bongasin tän haasteen Jennyn blogista ja ajattelin että hei vitsit miten ihanaa, kevyttä näpyteltävää - tässä siis mun vastaukset viiteenkymmeneen milloin viimeksi-kysymykseen! 🧡

1. Milloin viimeksi luit kirjan?

Kesällä! Viimeksi lukemani kirja oli Elina Backmanin Kun jäljet katoavat.

Tällä hetkellä oon lukemassa Teemu Potapoffin Luodinkestävää - Heidi Foxellin tarinaa. 

2. Milloin viimeksi ajoit autoa?

Kääk, monta vuotta sitten - silloin kun kävin autokoulua, joka jäi kylläkin kesken, mulla ei siis ole ajokorttia.

Vielä, aion sen kyllä suorittaa, kunhan aika on sille juuri oikea ja rahatilanne myös sen sallii - on nimettäin kallista lystiä, kuten varmaan tiedättekin.

3. Milloin viimeksi halasit ei-perheenjäsentä ajattelematta onko se turvallista?

Rasmuksen ristiäispäivänä onnittelevaa ystävää - en kyllä ole muutoinkaan miettinyt onko turvallista halata ylipäätänsä ketään.

4. Milloin viimeksi urheilit?

No en urheilusta tiedä, mutta lenkkeilen päivittäin - viimeksi tänään illalla, koiran ja Luukaksen kanssa. Kai sekin urheiluksi mielletään?

5. Milloin viimeksi olit pelokas?

Silloin, kun oltiin Rasmuksen kanssa siellä KYSillä tarkkailussa ja tutkimuksissa sen kuumekouristuksen takia - pelkäsin todella kovaa, että tutkimuksissa ilmenisi jotain vakavaa.

Mutta, ei onneksi ilmennyt!

6. Milloin viimeksi itkit?

Tähän sama vastaus kuin ylempään, kyllä minä siellä KYSillä taisin useammatkin itkut tirauttaa - huolesta ja sen lisäksi ikävästä.

7. Milloin viimeksi teit jotain luovaa?

Koen, että teen jotain luovaa päivittäin - some ja mm. tää blogikin on aika luovaa hommaa + lasten kanssa puuhailu, askartelu, käsityöt, valokuvaaminen... 

8. Milloin viimeksi sheivasit?

Lauantaina, mikäli se nyt ketään muuta kuin itseäni kiinnostaa.

9. Milloin viimeksi tunsit kateutta?

Hmm, tää onkin vähän hankala. Mä todella harvoin tunnen kateutta, mutta jos kateudeksi lasketaan sellainen "oi vitsi oispa mullakin" tai "oi osaisimpa mäkin"-reagointi somea selatessa, niin sitten päivittäin. Onko se nyt sitten ihailua vai kateutta vai jotain siltä väliltä?

10. Milloin viimeksi olit vieraina häissä?

Joskus lapsena, en muista tarkkaan - alle kymmenvuotiaana, luulisin. Muistan selkeästi morsiamen puvun, sellainen IHANA olkaimeton, valko-vihreä, pitsiä ja timantteja.

11. Milloin viimeksi olit yön yksin kotona?

Kääk, ehkä kaksi vuotta sitten? Eihän mun muisti tällaisissa pelitä - muistan vain että Luukas oli M'n kanssa mummolassa yökylässä. He lähtivät sinne alunperin vain rassaamaan autoa, mutta homma venyi myöhälle, joten jäivät sitten vielä yöksi.

 

12. Milloin viimeksi ostit jotain muuta kuin ruokaa?

Viime viikon torstaina ostin Luukakselle uuden pikkuauton, kun käytiin pojun kanssa yhdessä kaupassa.

13. Milloin viimeksi nauroit vedet silmissä?

Tällä viikolla, monta kertaa - Luukas on ollut nyt kotona ja ei vitsi että meillä on aina ihan SUPERhauskaa päivisin. Isin tullessa töistä on kummallakin mahat kipeinä nauramisesta - eikä se räkätys sitten todellakaan siihen lopu!

14. Milloin viimeksi valvoit aamuyöllä kello neljään?

Enpä osaa ihan tarkkaa päivää sanoa, mutta ainakin kuukauden sisään - joskus jos Rasmuksella on maha kipeä ja valvon sen takia hänen kanssaan kahteen-kolmeen, niin en saa itse sitten enää heti unta.

15. Milloin viimeksi googlasit jotain?

Eilen - hätäkeskuspäivystäjän työtä.

Tarina tän haun takana: Facebook jostain syystä alkoi mainostaa mulle hätäkeskuspäivystäjän koulutusta, ja kävinkin sitten ihan silkasta mielenkiinnosta tsekkaamassa millainen koulutus on kyseessä.

Mutta ei, en ole kyseiseen koulutukseen hakemassa - mulla on kasvatus- ja ohjausalan opinnot kesken, aion ne viedä ihan loppuun asti!

16. Milloin viimeksi teit jotain, mitä et ikinä uskonut tekeväsi?

Voi eikä, tähänhän keksisi varmasti vaikka mitä, kun oikein alkaisi miettimään, mutta: kirkkaimpana mielessä on se, kun vedin kakkapussin avustuksella meidän koiran perseestä NARUA lenkillä. Älynväläys oli siis syönyt yhden narulelun, ja no.. niin.

Se oli kyllä sellainen "enpä olisi koskaan kuvitellut joutuvani tällaista tekemään"-juttu.

17. Milloin viimeksi lakkasit kynnet?

Viikko sitten, tasan viikko sitten. Tykkään pitää kynnet lakattuina - siitä tulee itselle heti jotenkin "huoliteltu" fiilis, vaikkei muuten jaksaisikaan itseään mitenkään laittaa.

18. Milloin viimeksi kävit Alkossa?

Ennen Luukaksen raskautta eli, öö, 4 vuotta sitten? Vai viisi? En tiedä, mutta eipä ole tullut sen jälkeen käytyä. 

19. Milloin viimeksi tutustuit uuteen ihmiseen?

On myönnettävä, etten oo todella pitkään aikaan tutustunut kehenkään uuteen ihmiseen kunnolla - toki nyt kun oon mukana tuossa yhdessä äiti-instagramissa, niin sieltä on tullut uusia juttukavereita vähintäänkin.

20. Milloin viimeksi uit järvessä?

No tähänkin vastaus on "hurjat nuoruusvuodet". Aikuisiällä ei ole tullut käytyä, enkä edes tiedä miksi.

21. Milloin viimeksi söit ravintolassa?

Taitaa tämäkin olla tapahtunut viimeksi ennen lapsia - pikaruokaravintolassa Luukaksen raskausaikana nimettäin.

22. Milloin viimeksi maistoit itsellesi uutta ruokaa?

Viimeksi, kun itse tein uutta ruokaa, eli ehkä keväällä? Texmex kanapata se oli, sen ainakin muistan!

23. Milloin viimeksi kiroilit?

No tänään - vähän hävettää myöntää, mutta kyllä mä kiroilen päivittäin. Toki kun taloudessa asuu 3v, niin aina jos ehdin mielessäni asiaa miettiä ennenkuin ärräpäät lentelevät ilmoille, niin väännän sen vaikka vitsiksi. Tai p*rkele on persikka, tai muuta vastaavaa. 

Luukas kuitenkin tietää, että ne ovat rumia sanoja, eikä hän niitä enää viljele - huomauttaa myös usein asiasta, jos joltain muulta kirosana pääsee.

24. Milloin viimeksi olit humalassa?

No ihan humalassa humalassa 3 vuotta sitten juhannuksena. Sen jälkeen mun alkoholinkäyttö on ollut luokkaa saunajuoma kerran kahdessa kuukaudessa, ja jos ihan viihteelle lähtee niin silloinkin jää n. kahteen.

25. Milloin viimeksi leikkasit kynnet?

Hmm, ehkä viikko sitten omani?

Juu niin se oli! Lakkasin silloin samalla.

26. Milloin viimeksi turhauduit?

No tänään - turhaudun vähintään pienesti lähes joka päivä, valitettavasti.

Tänään se tapahtui iltalenkillä, kun 3v jostain kumman syystä suunnisti kokoajan joko autotielle tai toisten pihoihin.. Mitähän lienee mielessä pyörinyt, mutta myönnän että ääntäni korotin. Enkä ihan pienestikään siinä vaiheessa, kun tietä pitkin tuli auto.

27. Milloin viimeksi juoksit Cooperin testin?

Peruskoulussa, sen jälkeen ei ole tarvinnut missään sitä juosta.

28. Milloin viimeksi pelasit jotakin (lauta)peliä?

Jaa-a, lienee tämäkin ajoittuu sinne hurjiin nuoruusvuosiin? Kääk. Pitäisi kyllä saada aikaiseksi ostaa meille kotiinkin lautapelejä, kun Luukas niitä varmaan tykkäisi kovasti pelata.

 

29. Milloin viimeksi nukuit koko yön heräämättä?

Kääk, ei tällaisia saisi kysyä.. Rasmuksen alkuraskaudessa! Jotain hyvääkin siinä alkuraskauden väsymyksessä oli - nukuin kuin tukki.

30. Milloin viimeksi mietit omia arvojasi?

Uskallan väittää, että mietin joka päivä - mietin sitä miten ne näkyvät mun arjessa ja elämässä, miten ne toteutuvat.. ja muuta sellaista.

31. Milloin viimeksi teit hutiostoksen?

Hmm alkuvuodesta - ostin tauluja, jotka näyttivät kaupassa kivoilta, mutta kotona seinällä eivät niinkään.

32. Milloin viimeksi puhuit englantia?

Tänään - puhun sitä päivittäin.

Saatan esimerkiksi Leolle todeta että "don't even think about it", jos koiruudella on jotain metkuja mielessä. Ja sama pätee lapsiin.

33. Milloin viimeksi olit rohkea?

Silloin, kun julkaisin Päivä, jolloin äitiä hävetti-postauksen  Mua hävetti niin vietävästi, hävettää vieläkin. Meinasin jättää sen postauksen julkaisematta, mutta keräsin rohkeuteni ja julkaisin sen kuitenkin. Mietin julkaisun jälkeen monesti myös sen poistamista, mutta siellä se on edelleen.

34. Milloin viimeksi pääsit flow-tilaan?

Usein blogia kirjoittaessa pääsen, hetkellisesti. Mutta se ei kestä kauaa, sillä aina joku herää tai on vailla jotain, juuri kun on mahtava tatsi päällä kirjoittamiseen.

35. Milloin viimeksi maksoit laskun?

Kuun alussa, kuten aina. Kuun alussa tulee ja menee rahaa.

36. Milloin viimeksi lahjoitit hyväntekeväisyyteen?

Apua, tuntuu vähän pahalta sanoa tää, mutta en oo koskaan lahjoittanut. Tai no, pikkulikkana jotain hiluja antanut niihin Punaisen Ristin keräyslippaisiin, mutta siihenpä se sitten jääkin.

37. Milloin viimeksi olit keikalla?

Hurjina nuoruusvuosina - viimeisin keikka jolla oon käynyt, oli Spekti silloisen laitoksen porukan kanssa.

38. Milloin viimeksi ajattelit onnistuneesi?

Perjantaina, kun sain pidettyä langat käsissä koko päivän ilman solmuja. Jos joku ei ymmärtänyt, niin tää oli vertauskuva - onnistuin pitämään 3v:n aisoissa ja puolivuotiaan tyytyväisenä ilman että kukaan sai hermoromahdusta, aika hyvin etten sanoisi.

39. Milloin viimeksi pyöräilit?

18-vuotiaana, muistaakseni, eli viisi vuotta sitten. Ollaan M'n kanssa mietitty kyllä pyörien hankkimista - olishan se nyt ihan superhauskaa käydä koko perhe yhdessä pyöräilemässä, ja saisi koirakin juosta.

40. Milloin viimeksi joit kaakaota?

Mä juon tosi harvoin kaakaota, mutta muistan kyllä juoneeni sitä talvella Luukaksen kanssa pakkasulkoilun jälkeen korvapuustien kera!

41. Milloin viimeksi innostuit?

Hah, tätäkin harrastan jokapäivä, kiitos vaan Pinterest! Törmään siellä jatkuvasti aivan ihaniin ideoihin ja innostun jo pelkästä selaamisesta, sillä se inspiraation määrä tuossa sovelluksessa on VALTAVA.

42. Milloin viimeksi opit jotain?

Tänään itseasiassa: puhuttiin M'n kanssa autoista, ja tulin kysyneeksi onko ilmamassamittari ja ilmamassa-anturi sama asia, sillä olin aina luullut että ne ovat kaksi eri asiaa.

43. Milloin viimeksi herkuttelit?

Eilen illalla, vedin muutaman rivin Maraboun maitosuklaata yöpöydän laatikosta silkkaan vitutukseen.

44. Milloin viimeksi stressasit?

Stressaan tälläkin hetkellä - nyt lähiaikoina elämässä on ollut jos jonkinmoista stressitekijää. Mä olen muutenkin sellainen stressiperse että oksat pois.

45. Milloin viimeksi tunsit olosi rentoutuneeksi?

Ennen kun aloin odottaa Rasmusta, niin hirveältä kuin se kuulostaakin - raskaus oli rankka, ja tämä vauva-aikakin on ollut rankkaa, niin ei tässä olla paljoa rentoutumaan päässyt.

46. Milloin viimeksi olit avun tarpeessa?

Eilen - ja myös sain apua.

47. Milloin viimeksi söit noutoruokaa?

Kuukausi sitten? Meillä on ollut tapana että kerran kuussa haetaan noutoruokaa - milloin pizzaa, milloin hampurilaisateriat, milloin muuta.

48. Milloin viimeksi soitit jotain soitinta?

12-vuotiaana, luulisin. Nuortenpsykiatrisella osastolla oli sellaisia musaryhmiä, joihin oli pakko osallistua - siellä mä yritin hakata rumpuja tai pimputella pianoa, vaikkei mua kyllä kiinnostanut tippaakaan.

49. Milloin viimeksi meikkasit?

Muutama viikko sitten. Ja ai että, kuinka piristävää se olikaan! Ajattelin silloin, että alan kyllä meikkaamaan useammin, vaikka sitten ihan omaksi iloksi vain - on ihan virkistävää pikkulapsiarjen keskellä tuntea itsensä joskus ihan nätiksikin.

50. Milloin viimeksi tunsit pakahtuvasi onnesta?

Tänään. Oon sillä tavalla onnellisessa asemassa että saan pakahtua onnesta jokapäivä lasten ansiosta.

...

Välillä on kiva kirjoittaa tällaista ihan hömpänpömppää, toivottavasti teistä on myös kiva tällaisia lukea!

Tämä hömpänpömppä-postaus muuten aikaansai monta ideaa tuleviin postauksiin, jotka näpyttelin heti ylös puhelimen muistioon.

Palaillaan taas!

🖤 Tiia Krista Annika