Hepskukkuu! Tässä postauksessa puhutaan rahasta, tai no pikemminkin
siitä että mihin sitä rahaa käytetään.
Mistä pihistän, ja mihin panostan?
Kun ei mitään miljonäärejä olla, niin sitä väkisinkin joutuu jostain toisesta asiasta pihistämään kun johonkin toiseen panostaa rahallisesti.
Selvennyksenä, pihistän = asia johon käytän vain vähän rahaa ja panostan = asia johon voin käyttää paljonkin rahaa.
PANOSTAN...
Lapsiin.
Tuskin ketään hirveästi yllättää, kun on kyseessä kahden lapsen äiti. Instagramissa jo tätä vähän avasinkin: voin kuluttaa lapsiin vaikka tonnin eikä "tunnu missään". Viimeisimpiä hankintoja lapsille - uudet talvikamat Luukakselle ja Rasmukselle iso kasa seuraavan koon vaatetta. Ja tänään lähtee tilaukseen vaatetta myös Luukakselle, sillä huomasin että poitsun housuvarastot alkaa olla aika nihkeät.
Koiraan.
Ei tämäkään varmasti yllättänyt. Jos Leo tarvitsee jotain, niin se ostetaan, that's it.
Viimeisin hankinta Leolle oli uudet valjaat ja hihna - hihna turvalukolla kun tuo veijari sai hajotettua entisen. Valjaat vähän muuten vaan, kun halusin paremmat mitä entiset - valjaidenkin suhteen mun kriteerit oli aika kovat, joka teki niille myös sitä hintaa.
Ruokaostoksiin.
Tämä on myös sellainen iso kuluerä, ja "mielelläni" myös upotan rahaa ruokaan sillä haluan kuitenkin lasteni syövän hyvin ja monipuolisesti. Vaikka valitsen usein sen halvemman vaihtoehdon, mikäli olen sen hyväksi todennut, en silti koe pihisteleväni tässä sillä pidän huolen aina ensimmäisenä siitä että meillä on kaapit täynnä ruokaa.
PIHISTÄN:
Itsestäni.
Kaikista minuun itseeni liittyvistä hankinnoista. Oikeasti KAIKISTA. Verrataan vaikka Luukaksen talvikamoja jotka maksoivat reilun satasen, ja mun uutta talvitakkia joka maksoi 40€. Tai Rasmuksen vaatevaraston täydennystä reilulla sadalla eurolla, ja mun sukkia + alusvaatteita joille tuli hintaa ihan muutama hassu kymppi. Ei varmaan erikseen tarvitse selventää että kummatko näistä hankinnoista saivat aikaan hampaiden kiristelyä ja hiusten päästä repimistä?
Tosin, tämä pihistely on opettelun alla. Yritän kovasti opetella sitä, että voin tehdä hankintoja myös itselleni mikäli siihen on varaa tai tarvitsen jotain - ilman että siitä tarvitsee potea huonoa omaatuntoa seuraavan vuoden ajan.
Kodin hankinnoista.
Tämä on myös ehkä sellainen minuun itseeni liittyvä, sillä jos esimerkiksi haluaisin ostaa jonkun sisustusjutun, niin se usein kaatuu siihen etten raaski. Olen esimerkiksi ikuisuuden haaveillut Vallilan verhoista olohuoneeseen, mutta en ole koskaan raaskinut ja siksi meidän olohuoneessa ei ole verhoja ollenkaan. Kun en kuitenkaan kelpuuta muita kuin ne mitkä olen kauan halunnut, ja olen vain jäänyt odottamaan sitä että raaskin.
Tekniikasta.
Esimerkkinä vaikkapa tilanne, että tarvitsen uuden puhelimen. Ensinnäkin, se ostetaan osamaksulla. Toiseksi, siinä etsitään hyvää hinta-laatu suhdetta eikä edes katsota mitään Iphoneja päin.
Rasmuksen synnyttyä olen alkanut haaveilla mm. robotti-imurista ja kuivausrummusta arkea helpottamaan, mutta ei - ennemmin imuroin vanhalla kunnon Kärcherillä vauva sylissä hiki hatussa ja levitän kuivumaan lähes aina moneen kertaan pyöritettyjä pyykkejä kahdelle pyykkitelineelle jotka vievät meidän pukuhuoneesta tilaa puolet.
Tähän loppuun voisin vielä paljastaa, että kun päätin jatkaa opintojani myös nyt kotiäitiyden aikana - yksi iso syy siihen oli raha. Se, että sitä rahaa olisi edes sen opintotuen verran enemmän.
Vaikka se tietääkin entistä enemmän työtä ja tekemistä, niinkuin ei päivissä olisi jo muutenkin liian vähän tunteja, niin tässä me nyt ollaan ja suorituksia tulee. Mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi, kun haluaa tarjota heille parasta.
Mistä sä pihistät, ja mihin panostat?
🖤 Tiia Krista Annika
